Tiedossa on siis vajaan viikon työreissu Kiinaan. Ihan kiva. Pääsee taas Indian Kitcheniinkin :) Kovin lämpimiä kelejä ei ainakaan Accuweather näyttänyt lupaavan, mutta onneksi sateen sentään pitäisi loppua maanantaina.. Ja magnolioiden kukkia :) Lauantaina on lähtö täältä, eli sunnuntaina olen perillä, takaisin pitää lähteä torstaina. Perjantaina on lento, mutta koska Shanghaista ei perjantaina Suomeen lennetä, niin tullaan Pekingin kautta. Hieman sai lippujen ja matkatoimiston kanssa tuota sumplia. Olisivat väkisin halunneet lennättää meidät Shanghaista Pekingiin, eikä suoraan Hangzhousta (siis alunperin koska olin pyytänyt viimeiseksi yöksi hotellia Shanghain lentokentältä, ja sitten lento vaan sitkeästi kummitteli kaikkialla, vaikka siitä usean kerran huomautettiin). Viisumin kanssa pääsen onneksi vielä helpolla, mulla on oleskelulupa heinäkuun loppuun..

Niin, Japaniin.. Atamista lähdettiin sitten siis junalla kohti Kiotoa. Mulle yksi junamatkan tärkeimmistä tavoitteista oli "bongaa Fuji", sen kun jonkun oppaan mukaan pitäisi näkyä junasta. Ja kyllä se näkyikin! Ei nyt niin kovin lähellä, mutta kuitenkin. Mutta en onnistunut saamaan siitä itse kovin hyvää kuvaa, aina tuli joku rakennus tai sähkötolppa tai lopuksi se oli liian takana junan menosuuntaan nähden. Onneksi matkakaverilla oli parempi onni:

Ilma ei siis ollut ihan kirkas, ja aina välillä vuori oli pahasti pilvessä. Mutta myös näkyi välillä ja se oli pääasia.

Kiotossa meillä oli varattuna huone Ryokanista, japanilaisesta majatalosta. Kengät jätettiin ulko-ovelle ja tallustettiin tossuissa melkoisen sokkeloisia käytäviä ja välillä pienen talvipuutarhankin läpi talon perälle. Huone oli taas tatamihuone, mutta siihenhän oli jo totuttu :) Mutta huone oli hirmuisen kylmä, joten ilmastointilämmitys laitettiin heti päälle. Aluksi epäiltiin, että toimiiko se, mutta kyllä toimi, onneksi. Ei se huone silti missään vaiheessa mikään hirmuisen lämmin ollut. Ja vessa ja pikkarainen kylpyhuone olivat ihan lämmittämättömiä. Suihkuun meno kysyi hieman luonnetta. Ja sieltä poistulo...

Vessa oli täällä, kuten suurimmassa osassa muuaallakin Japanissa, hyvin varusteltu: löytyy renkaanlämmitin (täällä se oli kyllä tarpeen), erilaisia suihkuja ja suihkun tehonsäätö, monessa muussa pytyssä oli myös nappula "hämäysääniä"  varten (eli jos meinaa toimituksen ohessa päästä kiusallisia ääniä, voi niitä kätevästi peittää huuhtelu tms. äänillä...) ja esim. erilliset etu- ja takapään suihkut... Kaverin ottama kuva pöntön napeista:

Illan kiertelimme Kiotossa, mentiin jonnekin ostoskaduille (kävellen ja matka oli pitempi kuin kartasta näytti..) ja sielä taas kivaan sushibaariin. Ja taas oli hyvää. Siellä oli jopa hieman englantia puhuvia, ja kun kuulivat mistä oltiin, niin tiesivät jopa jotain Suomesta - Matti Nykäsen, ja hänen nykyiset toilailunsa... No, toivottavasti tiesivät muutakin.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten temppeleitä katsomaan. Niistähän Kioto on kuuluisa, ja tietenkin geishoista (joita ei nähty - ei kyllä edes yritetty). Pari temppeliä (ja puutarhaa) kierreltiin, sitten alkoi jo tulla yliannostusta.

Ekaksi oli yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä, Kultainen paviljonki

Kuten kuvasta näkyy, ilma oli loistava, todella kuulaan kirkas ja tyyni. Kovin lämmintä ei ollut, hieman nollan yläpuolella, auringossa onneksi enemmän.

Sitten kävelimme vähän matkan päähän, jossa oli taas erittäin kuuluisa kivipuutarha. Suomessa yksi arkkitehdiksi opiskeleva ystäväni sanoi nähneensä kuvan puutarhasta jossain oppikirjassaan. Aika mielenjäävä tuo onkin... ei kyllä ehkä ihan sellainen "puutarha", minkä omaan pihaan haluaisi.

Vähän rehevämpää ja vihreämpää sen olla pitää! Samalla alueella oli kyllä hieman enemmän mun makuuni oleviakin osia.

Mielenkiintoista tuolla oli, että ruohoa ei ollut, vaan pohjana oli sammalmatto. Siltä osin mun kotipuutarhassa on ihan tahtomatta japanilaista tunnelmaa :)  Toi paikka on varmaan todella upea keväällä ja kesällä, nyt sitä loistoa näki jostain siellä myytävistä postikorteista.

Jalat olivat kyllä kovilla kaikesta kävelystä, illalla kävimme kuitenkin vielä hieman ostoksilla. Mä löysin ihanaa Barbapapa kylpyhuone (tms.) tavaraa. Ostin siskon lapsille pienet tuliaiset. Ei ne kyllä niiden päälle varmaan ymmärrä (ei taida Barbapapaa tulla enää telkkarista..?), mutta minä ja sisko ymmärretään! Oli yksi meidän ehdottomista suosikkiohjelmista silloin joskus..

Viimeinen matkakohde oli Osaka, siellä yövyimme yhden yön ennen lentokentälle menoa. Aika väsynyt olin jo reissaamisesta, mutta sain itsestäni sen verran irti, että menin katsomaan Osakan palatsia. Sen verran myöhä jo oli, etten päässyt sisälle, mutta ihan hieno paikka se oli ulkoapäinkin. Ja kauhean korkean kukkulan (ja linnoitusten) päällä. Jalat olivat jo aivan poikki kaikesta kävelystä...

Seuraavana aamuna olikin episodi "lentokentälle meno". Ei meinaan ollut ihan yksinkertaista.. Hotellilta oltiin jo edellisenä päivänä kysytty, että kauanko matkaan pitää varata aikaa (n. 1h) ja oltiin myös hankittu liput edeltäkäsin. Mulla oli jenit sen verran vähissä, enkä viitsinyt nostaa enää lisää, että en raaskinut ostaa paikkalippua, matkakaverit sen sijaan olivat hieman enemmän varoissaan, ja ostivat sellaiset. Matkaan piti lähteä aamulla aikaisin, samoihin aikoihin, kun hotellin aamiainen vasta alkoi. Saatiinkin sitten eväspussit mukaan. Pienen odottelun jälkeen juna tuli ja hypättiin mukaan. Mun piti mennä eri vaunuun kun kaverit, Japanin junissa on sellainen systeemi, että osa vaunuista on varattu täysin paikkalipullisille, sitten muutama erillinen vaunu on varattu ei-paikkalipullisille. Ja ne vaunut olivat täynnä... Onnistuin kuitenkin tuurilla löytämään istumapaikan, vaikka olinkin hieman myöhässä (jouduin vaeltamaan lähes koko junan läpi etsiessäni vaunua, jossa saan olla... onneksi mulla oli vähän matkatavaraa.). Matka sujuikin ihan mukavasti eväitä syödessä ja maisemia (taloja ja kaupunkia koko aika..) katsellessa noin 50 min, kunnes saavuttiin jollekin asemalle ja kaikki hyppäsivät pois junasta, minä perässä... Tässä vaiheessa olin jo hieman ihmeissäni, että mitä tapahtuu, olin luullut, että juna menee suoraan lentokentälle. Junassa oli ehkä ollut jotain kuulutuksia japaniksi.. Asemalla oli kuitenkin jotain kylttejä, että tältä laiturilta lentokenttäjunaan, joten totesin, että tässä kai sitten vaan vaihdetaan junaa ja jatketaan sitten. Laituri oli ihan täynnä, joten en viitsinyt edes yrittää etsiä kavereitani, ne kun oli aika kaukana junan peräpäässä. Eikä ollut sitä soittomahdollisuutta... Noin puolen tunnin odottelun ja parin hämäysjunan jälkeen saapui lopulta lentokentälle menevä juna (seurasin niitä japanilaisia, joilla oli iso matkalaukku, niitä oli paljon..oli siellä laiturilla kyllä yksi sellainen ymmärrettävä valotaulukin, josta näki, mihin aikaan ja minne junat oli menossa). Olin aika jäässä, lämpötila taisi olla nollan kieppeillä ja tuuli oli kohtuullisen voimakas, enkä oikein ollut varautunut pukiessani siihen, että joutuisin seisoskelemaan pitkiä aikoja ulkona... Tässä junassa ei ollut toivoakaan istumapaikasta, vaunukin oli enemmän sellainen kaupunkijunatyyppinen kuin pitkille matkoille. Noin 10 minuuttia mentiin ja sitten juna taas pysähtyi ja kaikki ulos. Siinä kohtaa huomasin, että se vaunu, jossa olin, oli ollut toiseksi viimeinen, eikä matkakavereita näkynyt... Kaikki matkalaukulliset lähtivät kävelemään johonkin suuntaan, joten minä sitten perässä. Yritin kyllä kuikuilla, eikö missään näkyisi tuttuja, mutta ei. Asemahallista päästiin ulos ja mentiin johonkin jonoon. Aluksi mulla ei ollut hajuakaan, mikä jono on kyseessä, mutta kun kaikki muut matkalaukulliset asettuivat kiltisti jonoon, niin minä perässä. Kulman takana sitten näin, että bussiinhan tässä jonotetaan.. Onneksi japanilaiset sentään osaavat jonottaa, eivätkä kiilaile. Taas kului ulkoilmassa puolisen tuntia, onneksi nyt oli hieman tuulensuojaa.. Hieman mua alkoi (matkakavereiden katoamisen lisäksi..) huolestuttaa kello- lentokoneen lähtöön oli enää noin tunti..  Lopulta pääsin bussiin ja bussilla ihan lentokentälle asiti. Lentokentän ovella oli vielä jotain virkailijoita, jotka tarkistivat kaikkien liput. Pelästyin, että nyt kerätään vielä jokin bussimaksu, ja mulla on rahat melkoisen loppu.. Mutta onneksi asia oli päinvastoin... sain virkailijalta hieman rahaa takaisin..

Lentokentällä sitten näin matkakaveritkin. Niille oli käynyt junanvaihdossa hieman köpelösti. Kun lentokentälle menevä juna oli tullut, he olivat hypänneet kohdalle tulleeseen vaunuun (ja se oli ollut miellyttävän tyhjäkin..) ja sitten todenneet, että junan etupää lähti ja he ei.. Onneksi niillä oli tarpeeksi rahaa taksiin, ja olivat sitten tulleet taksilla kentälle. Ja olivat niin paljon mua nopeampia, että olivat jo ehtineet tsekata lennolle ja odotellakin mua jo jonkin aikaa. Lentokentällä ne olivat myös kuulleet syyn tuohon monimutkaiseen matkaan: lentokenttä on saarella pitkän sillan päässä, ja tuuli oli niin kovaa, että junat eivät päässe sillan yli? Omituista, luulisin junan nyt painavampi ja vakaampi olevan kuin bussi... Mutta lopulta mäkin pääsin siis kentälle ja koneeseen, ja loppumatka sujuikin taas ihan käsikirjoituksen mukaan.

Siis tällainen Japanin matka. Hieno reissu kaikenkaikkiaan, ja haluaisin kyllä käydä vielä uudestaankiin. Ehkä joskus kevätaikaan, kun kirsikat kukkivat...

PS. Lisäilin muutaman kuvan ja hieman lisää selitystä tuohon aiempaan juttuunkin..