perjantai, 20. huhtikuu 2007

Hawaii

Kirjoituksiahan alkaa tulla ihan ruuhkaksi asti..  :)

Tässä on enemmänkin kuvareportaasi, kuin varsinainen kirjoitus mun Hawaijin reissulta. Matka-ajankohta oli tammikuun loppupuoli, ja kohteena Havaijin Big Island. Hotelli oli Keahou Beachillä, jonkin matkan päässä Kailua-Konasta. Auto oli vuokrattuna koko viikon ja kilometrejäkin kertyi melkoisesti. Rannalla en ehtinyt lokoilemaan, oli niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää. Ja paljon jäi vielä asioita, joita ei ehtinyt..

Patsas paniolojen (cowboy) kunniaksi Waimeassa:

530749.jpg

Näkymä Waipio-valleyyn:530752.jpg

Matkalla Hiloon oli useampiakin vesiputouksia (ei toki ihan tien vieressä, hieman piti poiketa näitä katsomaan):

530754.jpg

Pieni ratsastusretki Waipio-valleyssa, alas rinnettä ja purojen (tai melkein jokiahan noi..) yli maasturilla (millään muulla tuonne ei olisi edes päässyt).

530757.jpg

Poseeraus, huomaa W-taustalla, oppaan mukaan Waipio-nimi juontaa tuosta..

530758.jpg

Big Islandilla on monenlaista maisemaa, kuva Keahou:n yläpuolelta, vehreää ja trooppista:

530760.jpg

Ja sitten laavamaisemaa, todella karua:

530761.jpg

Seuraavat kuvat ovat kaikki tulivuoripuistosta, ekassa taustalla vieläkin toimiva Mauna Loa:

530762.jpg

530763.jpg

530764.jpg

530766.jpg

530768.jpg

Tuonne kauaksi, missä näkyy höyryä (laava purkautuu mereen) jos olisi kävellyt, niin olisi nähnyt sulaa laavaa. En voinut, ilta (=pimeys) oli tulossa, enkä ollut mitenkään varustautunut. Harmitti!

530769.jpg

530773.jpg

530775.jpg

530778.jpg

530781.jpg

Kuvaa Keahousta Konaan päin:

530782.jpg

Yksi kohokohdista oli valaankatselureissu (ryhävalaita). Moneen tilanteeseen ei kamera ehtinyt mukaan, tässä jotain pyrstöjä:

530785.jpg

530788.jpg

Tosin samana iltana totesin, ettei sitä välttämättä tarvitse millekään venereissulle lähteä, näkyy niitä hotellin rannastakin.. (Valaankatseluvene, ja ne kaksi pientä mustaa kohoumaa ovat valaita, joista toinen juuri hengittää..)

530792.jpg

Muutama "pakollinen" auringonlasku-postikorttikuva hotellin rannasta.

530791.jpg

530794.jpg

530796.jpg

Yhtenä päivänä lähdin vähän pidemmälle ratsastusreissulle Waipion kukkuloille, kohtalaisen karua on täälläkin.

530803.jpg

530808.jpg

Kauempana olevat mustat pisteet ovat nautoja.. niitä siellä riitti.

530813.jpg

530814.jpg

530816.jpg

Saaren pohjoispään laaksoja. Waipio-valley on perimmäisenä.

530818.jpg

530819.jpg

Tällä reissulla piipahdin myös sen ainoan kerran rannalla..

530823.jpg

Snorklausreissulla:

530827.jpg

530828.jpg

Kapteeni Cookin muistomerkki:

530846.jpg

Merikilpikonnat kiipesivät päivää paistattelemaan hotellin rannalla oleville kiville:

530830.jpg

Ja vielä pari "postikorttia".

530832.jpg

530836.jpg

 

Hieno reissu siis oli, viikko perillä oli liian lyhyt aika.. Uudestaankin menisin, ainakin jos joku muu maksaisi matkan (=ei ihan halpaa touhua)...

keskiviikko, 18. huhtikuu 2007

Konttikin saapui - vihdoin

Aika kauan se kesti. Ovelta-ovelle -lupaus oli 60 päivää, mutta se taisi mennä reilulla viikolla yli, pakkaus oli 22.1. ja perillä 2.4. Muutamaan kertaan tuo "tavarat satamassa"-pvmkin siirtyi (ja samoin jo alkuperäinen lähtö..)

Tavarat oli ensin kääritty suojapaperiin (jokainen astia ja esim. kenkäpari omaansa, vaatteita ei sentään ollut kääritty..), sen jälkeen laitettu pahvilaatikkoon ja pahvilaatikot oli sitten vielä kahdessa isossa vanerilaatikossa, sohva omassaan, ja muut omassaan. Joku vaate pahvilaatikko oli hieman ruttaantunut, mutta kaikki tavarat olivat ehjiä ja kunnossa. En muista, kerroinko jo aikaisemmin, että innokkaat muuttopakkaajat olivat pakanneet muutaman asiaankuulumattomankin (kämpän kalustukseen kuuluvan..) tavaran mukaan, eli vaatehuoneen nurkassa lojunut ohjaajantuoli ja pesuhuoneen hammasharja setti olivat tulleet vahingossa mukaan. Tosi tarkkana pitäisi pystyä olemaan pakkauksen aikana, mutta minkäs teet, kun pakkaajia on kolme ja itseä vain yksi.

Suomen muuttosedät sitten kantoivat laatikot sisään ja kokosivat sohvan (=jalat ruuvattiin kiinni), mutta muuten en halunnut heidän purkavan tavaroita. Mulla oli jo valmiiksi paikat aika täynnä tavaroita, joten olisi siinä ollut ihmettelemistä, mihin roinat tuuppaa. On kyllä vieläkin ihmettelemistä, ihan kaikille ei paikkaa ole vielä löytynyt.

Viime viikon lomailin Rukalla (tässä yksi syy siihen, ettei kämppä vieläkään ole kunnossa..). Oli se kyllä hassua, täällä etelässä oli jo ihan täysi kevät, ei lumen hippuakaan missään, mutta siellä oli vielä ihan talviset tunnelmat. Rinteet olivat vielä hyvässä kunnossa, samoin hiihtoladut (vaikka ite en käynyt kuin ihan pienen hiihtolenkin viimeisenä päivänä). Meillä oli sellainen iso kommuunimökki vuokrattuna ihan rinteen vierestä (30 m mäkeen), mutta mulla oli jalat sen verran romuna, että tuonkin matkan käveleminen laskettelumonot jalassa oli yhtä tuskaa. Onneksi lasketteluun ne ei juuri vaikuttaneet, kunhan vältteli ankkuri- ja sompahissejä. Ja onneksi Rukalla on niin monta tuolihissiä..

Kun tulimme takaisin, oli täällä ihan kesäkelit. Sunnuntaina mietin, että olisi paljon hommia, sisällä pitäisi purkaa loput tavarat ja toisaalta ulkonakin riittäisi tekemistä. Mutta siinä kelissä ei tarvinnut kauaa pohtia, kumpaa tekisi, ulos oli päästävä! Siinähän se päivä sujui rattoisasti kiviä kanniskellessa, haravoidessa ja kukkapenkkejä siistiessä. Tätä Kiinassa ollessani kaipasin! Ja ne tuoksut, kun keväinen maa tuoksuu raikkaana.. sitä ei Kiinassa tosiaankaan ole.. Ainakaan kaupungissa. Lumikellot, krookukset (ja luonnonkukista sinivuokot ja näsiät.. ja leskenlehdet) kukkivat jo pihassani, posliinihyasintti jo melkein ja narsisseissa ja tulppaaneissakin on jo pitkät piikit. Jes. Paljon tuli myös keksittyä projekteja tulevaksi kesäksi...

 

lauantai, 24. maaliskuu 2007

Pikavisiitillä Kiinassa

Eilen siis palailin reissusta, ja tänään on aamu pitkä... Illalla sain sinniteltyä jotenkuten tajuissani noin kahdeksaan, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja kömpiä sänkyyn. Unta riitti neljään asti, joten aamu on ollut pitkä...Tosin en kyllä tälläkään hetkellä tunne itseäni kovinkaan hereillä olevaksi..

Matka oli kiva, mutta auttamattomasti liian lyhyt. Hangzhoussa olimme sunnuntaina puolelta päivin, ja olin jopa onnistunut hieman torkahtelemaan koneessa, joten jo sunnuntainakin jaksoi jotain tehdä. Eli siis heti vain elektroniikkamarkkinoita ja silkkimarkkinoita matkakaverille näyttämään. Mä en ostanut mitään, nukkumisesta huolimatta tuntui, ettei oikein jaksanut keskittyä... Myöhemmin menin moikkaamaan kaveria ja katsomaan yhtä temppeliä (täytyyhän matkoilla aina käydä nähtävyyksiä katsomassa!) En ollut tuolla(kaan) aiemmin käynyt, joten ihan mielenkiintoista. Tosin temppelissä sitten lopui kamerasta akku ja laturi ei tietenkään ollut mukana koko matkalla. Koskahan mä oppisin muistamaan kameran latauksen? Ei meinaan ole ihan ensimmäinen kerta, kun noin käy. No, siihen loppui sitten kuvaaminen tältä kierrokselta. Ilma oli yllättävän kylmä,hieman sateli ja tuuli, ja mulla ei ollut edes kaulahuivia mukanani.. Onneksi sain sellaisen kaverilta lainaksi. Tarpeen oli, kiitos siitä! 

Temppelin jälkeen menimme vielä Xihun rantaan katsomaan yhtä puistoa, jossa olen itse käynyt kerran aikaisemmin, lootuksien kukinta aikaan. Nyt ei ollut lootuksista vielä tietoakaan, mutta kirsikat ja magnoliat kukkivat, samoin kameliat (mutta ne nyt kukkii lähes koko talven..). Ja kukki moni muukin, jota en tunnista.. Tosin yhdelle viime kesänä ihmettelemälleni kukalle (kamelian lisäksi..) olen onnistunut saamaan jonkinlaisen nimen, eli se yleinen keltakukkainen riippuvaversoinen pensas on  "primrose jasmin"  (muistaakseni, tai ainakin jotain todella samantyyppistä). Törmäsin nimilappuun joskus viime kesänä Hz:n botanical gardenissa. Puistossa oli jo nättiä, riippapajuissa oli ihanan hento viherrys. Sieltä mentiin sitten syömään Banana Leafiin ja jalkahieronnan kautta hotellille. Jalkahieronnassa sai tehdä jo tosissaan töitä, ettei nukahda.

Töissä oli kiva nähdä taas tuttuja. Ja kiinalainen ruokakin oli taas ihan hyvää. Illalla mentiin muutamien kiinalaisten työkavereiden kanssa armyyn, ja sain taas paikan hyvää tofua. Siitä on tullut mun ehdoton suosikkiruoka, harmi vaan, että melkein kaikki muut armyn ruuat kyllästyttää. Ei ne pahoja ole, mutta jotenkin vaan maistuvat niin samalta.. Ruuan jälkeen menin vielä kasvohoitoon... Piti pitää kiirettä koko reissun ajan, että ehti tehdä kaikkia haluamiaan juttuja, kun aikaa Kiinassa oli niin vähän. 

Tiistaina sää muuttui huomattavasti lämpimämmäksi. Mittarissa oli varmaan jo ainakin 15 astetta ja aurinko olisi paistanut, jos vaan sumun läpi olisi jaksanut...Illalla olikin sitten vuorossa Indian Kitchen (sokeitten hieronnan jälkeen..). Se ei kyllästytä.. Sieltä mentiin sitten Hefangille ja sieltä sitten vielä iltamarkkinoille. Mulla lähti hieman mopo käsistä, ostin illan aikana melkein enemmän kiinakrääsää kuin koko 1.5 vuoden oleskelun aikana yhteensä.. Puolustuksekseni sanon, että osa jutuista oli kyllä sellaisia, joita olin jo harkinnut aikaisemminkin (: Ja  tee ei oikeastaan ole krääsää. Iltamarkkinoilta ostin "perus"pashiminoita á 12 remppaa (tinkimisen jälkeen) ja sitten, kun lähdettiin sieltä pois, niin yksi porukasta kertoi ostaneensa samaan aikaan (luultavasti) samoja huiveja 10 rempalla. Ja tinkimättä... Höh!

Keskiviikkona meni töissä palaverien takia hieman pitempään. Tarkoituksena oli käydä Decathlonissa, ja kyllähän me sinne ehdittiinkin- 15 minuutiksi ennen sulkemista. No, mentiin sitten tutustumaan Auchanin (tavaratalo) valikoimiin, se oli vielä tunnin auki..

Torstaina olikin sitten kotiinlähdön aika. Iltapäivällä lento Pekingiin ja siellä pikaiseti hotellin kautta krääsämarkkinoille (auki n. 1/2 h), en ostanut mitään.. ja sitten paikalliseen suomalaiseen ravintolaan syömään. Ruoka ei muuten tuntunut yhtään niin hohdokkaalta kuin viimeksi.. (Siis oli se hyvää, mutta nyt ei mennyt ihan ekstaasiin jo siitä, että näkee ruokalistan ja löytää sieltä niin paljon kaikkia sellaisia ruokia, joita ei ole ollut mahdollisuus syödä moneen kuukauteen..).

Pekingistä päästiin sitten ilman isompia kommelluksia Tampereelle. Tällä kertaa matkalaukutkin ehtivät Helsingissä vaihtamaan samaan koneeseen.

Kontin (=mun kiinantavaroiden) tulopäivästä ei ole vieläkään tietoa. Ekaksi kontin piti saapua satamaan 11.3., sitten tuli tieto että viivästyy, uusi päivä on 19.3. Ja sitten että 22.3. En tiedä, onko tullut, en ole torstain jälkeen lukenut työmeilejä.. Sitten purkamiseen menee muutama päivä ja tullaukseen samaten, eli jos oikein onnistaa, niin ehkä jo ensi viikon lopulla voisi tavarat olla vihdoin täällä. Todennäköisemmin ehkä kuitenkin vasta seuraavalla viikolla. Muuttofirmalla on 60 pvn "ovelta ovelle" takuu, aika tiukoille taitaa mennä.

Kelalta tuli muuten pari viikkoa sitten selvityspyyntö... Tiukkaan sävyyn siinä pyysivät selvitystä, missä maassa aion tulevaisuudessa majailla. Olin luullut, että muutoilmoitus riittää, mutta ei kuulemma riitä, pitää tehdä erillinen ilmoitus. No, noinhan se taisi lähtiessäkin olla.

Mun piha täällä on muuttanut muotoaan.. Kun lähdin, niin koko piha oli kuin pienimuotoisen pommin jäljiltä, talo liitettiin kunnallistekniikkaan ja kaivurit joutuivat kaivamaan melkein puoli kierrosta (ja tietty juuri siltä "paraatipuolelta") talon ympäri, ja kun maaperä on kiveä ja savea, niin näky oli aika karmea. Etuovelta ei kovin hyvin päässyt edes kulkemaan, kun joutui kiertelemään kaivantoja. Nyt ovat jo onneksi hieman tasoitelleet ja siistineet seutua, pihaan oli jopa tuotu kivituhkaa paikkailemaan hieman onnettomaan kuntoon joutunutta pihatietä. Olisivat vaan kaivaneet sinne salaojaputket samalla, ne olisivat olleet tarpeen.. Tosin aikamoinen osa pihan savesta tuntuu siirtyneen mun ja reissunaikaisen talonvahdin kenkien myötä eteisen matolle.. eikä ayi enää ole siivoamassa, joten ei kai auta kun tarttua itse imuriin..

torstai, 15. maaliskuu 2007

Takaisin Kiinaan ja Japani, osa 2

Tiedossa on siis vajaan viikon työreissu Kiinaan. Ihan kiva. Pääsee taas Indian Kitcheniinkin :) Kovin lämpimiä kelejä ei ainakaan Accuweather näyttänyt lupaavan, mutta onneksi sateen sentään pitäisi loppua maanantaina.. Ja magnolioiden kukkia :) Lauantaina on lähtö täältä, eli sunnuntaina olen perillä, takaisin pitää lähteä torstaina. Perjantaina on lento, mutta koska Shanghaista ei perjantaina Suomeen lennetä, niin tullaan Pekingin kautta. Hieman sai lippujen ja matkatoimiston kanssa tuota sumplia. Olisivat väkisin halunneet lennättää meidät Shanghaista Pekingiin, eikä suoraan Hangzhousta (siis alunperin koska olin pyytänyt viimeiseksi yöksi hotellia Shanghain lentokentältä, ja sitten lento vaan sitkeästi kummitteli kaikkialla, vaikka siitä usean kerran huomautettiin). Viisumin kanssa pääsen onneksi vielä helpolla, mulla on oleskelulupa heinäkuun loppuun..

Niin, Japaniin.. Atamista lähdettiin sitten siis junalla kohti Kiotoa. Mulle yksi junamatkan tärkeimmistä tavoitteista oli "bongaa Fuji", sen kun jonkun oppaan mukaan pitäisi näkyä junasta. Ja kyllä se näkyikin! Ei nyt niin kovin lähellä, mutta kuitenkin. Mutta en onnistunut saamaan siitä itse kovin hyvää kuvaa, aina tuli joku rakennus tai sähkötolppa tai lopuksi se oli liian takana junan menosuuntaan nähden. Onneksi matkakaverilla oli parempi onni:

430336.jpg

Ilma ei siis ollut ihan kirkas, ja aina välillä vuori oli pahasti pilvessä. Mutta myös näkyi välillä ja se oli pääasia.

Kiotossa meillä oli varattuna huone Ryokanista, japanilaisesta majatalosta. Kengät jätettiin ulko-ovelle ja tallustettiin tossuissa melkoisen sokkeloisia käytäviä ja välillä pienen talvipuutarhankin läpi talon perälle. Huone oli taas tatamihuone, mutta siihenhän oli jo totuttu :) Mutta huone oli hirmuisen kylmä, joten ilmastointilämmitys laitettiin heti päälle. Aluksi epäiltiin, että toimiiko se, mutta kyllä toimi, onneksi. Ei se huone silti missään vaiheessa mikään hirmuisen lämmin ollut. Ja vessa ja pikkarainen kylpyhuone olivat ihan lämmittämättömiä. Suihkuun meno kysyi hieman luonnetta. Ja sieltä poistulo...

Vessa oli täällä, kuten suurimmassa osassa muuaallakin Japanissa, hyvin varusteltu: löytyy renkaanlämmitin (täällä se oli kyllä tarpeen), erilaisia suihkuja ja suihkun tehonsäätö, monessa muussa pytyssä oli myös nappula "hämäysääniä"  varten (eli jos meinaa toimituksen ohessa päästä kiusallisia ääniä, voi niitä kätevästi peittää huuhtelu tms. äänillä...) ja esim. erilliset etu- ja takapään suihkut... Kaverin ottama kuva pöntön napeista:

430334.jpg

Illan kiertelimme Kiotossa, mentiin jonnekin ostoskaduille (kävellen ja matka oli pitempi kuin kartasta näytti..) ja sielä taas kivaan sushibaariin. Ja taas oli hyvää. Siellä oli jopa hieman englantia puhuvia, ja kun kuulivat mistä oltiin, niin tiesivät jopa jotain Suomesta - Matti Nykäsen, ja hänen nykyiset toilailunsa... No, toivottavasti tiesivät muutakin.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten temppeleitä katsomaan. Niistähän Kioto on kuuluisa, ja tietenkin geishoista (joita ei nähty - ei kyllä edes yritetty). Pari temppeliä (ja puutarhaa) kierreltiin, sitten alkoi jo tulla yliannostusta.

Ekaksi oli yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä, Kultainen paviljonki

430313.jpg

Kuten kuvasta näkyy, ilma oli loistava, todella kuulaan kirkas ja tyyni. Kovin lämmintä ei ollut, hieman nollan yläpuolella, auringossa onneksi enemmän.

Sitten kävelimme vähän matkan päähän, jossa oli taas erittäin kuuluisa kivipuutarha. Suomessa yksi arkkitehdiksi opiskeleva ystäväni sanoi nähneensä kuvan puutarhasta jossain oppikirjassaan. Aika mielenjäävä tuo onkin... ei kyllä ehkä ihan sellainen "puutarha", minkä omaan pihaan haluaisi.

430320.jpg

Vähän rehevämpää ja vihreämpää sen olla pitää! Samalla alueella oli kyllä hieman enemmän mun makuuni oleviakin osia.

430317.jpg

Mielenkiintoista tuolla oli, että ruohoa ei ollut, vaan pohjana oli sammalmatto. Siltä osin mun kotipuutarhassa on ihan tahtomatta japanilaista tunnelmaa :)  Toi paikka on varmaan todella upea keväällä ja kesällä, nyt sitä loistoa näki jostain siellä myytävistä postikorteista.

Jalat olivat kyllä kovilla kaikesta kävelystä, illalla kävimme kuitenkin vielä hieman ostoksilla. Mä löysin ihanaa Barbapapa kylpyhuone (tms.) tavaraa. Ostin siskon lapsille pienet tuliaiset. Ei ne kyllä niiden päälle varmaan ymmärrä (ei taida Barbapapaa tulla enää telkkarista..?), mutta minä ja sisko ymmärretään! Oli yksi meidän ehdottomista suosikkiohjelmista silloin joskus..

Viimeinen matkakohde oli Osaka, siellä yövyimme yhden yön ennen lentokentälle menoa. Aika väsynyt olin jo reissaamisesta, mutta sain itsestäni sen verran irti, että menin katsomaan Osakan palatsia. Sen verran myöhä jo oli, etten päässyt sisälle, mutta ihan hieno paikka se oli ulkoapäinkin. Ja kauhean korkean kukkulan (ja linnoitusten) päällä. Jalat olivat jo aivan poikki kaikesta kävelystä...

430324.jpg

Seuraavana aamuna olikin episodi "lentokentälle meno". Ei meinaan ollut ihan yksinkertaista.. Hotellilta oltiin jo edellisenä päivänä kysytty, että kauanko matkaan pitää varata aikaa (n. 1h) ja oltiin myös hankittu liput edeltäkäsin. Mulla oli jenit sen verran vähissä, enkä viitsinyt nostaa enää lisää, että en raaskinut ostaa paikkalippua, matkakaverit sen sijaan olivat hieman enemmän varoissaan, ja ostivat sellaiset. Matkaan piti lähteä aamulla aikaisin, samoihin aikoihin, kun hotellin aamiainen vasta alkoi. Saatiinkin sitten eväspussit mukaan. Pienen odottelun jälkeen juna tuli ja hypättiin mukaan. Mun piti mennä eri vaunuun kun kaverit, Japanin junissa on sellainen systeemi, että osa vaunuista on varattu täysin paikkalipullisille, sitten muutama erillinen vaunu on varattu ei-paikkalipullisille. Ja ne vaunut olivat täynnä... Onnistuin kuitenkin tuurilla löytämään istumapaikan, vaikka olinkin hieman myöhässä (jouduin vaeltamaan lähes koko junan läpi etsiessäni vaunua, jossa saan olla... onneksi mulla oli vähän matkatavaraa.). Matka sujuikin ihan mukavasti eväitä syödessä ja maisemia (taloja ja kaupunkia koko aika..) katsellessa noin 50 min, kunnes saavuttiin jollekin asemalle ja kaikki hyppäsivät pois junasta, minä perässä... Tässä vaiheessa olin jo hieman ihmeissäni, että mitä tapahtuu, olin luullut, että juna menee suoraan lentokentälle. Junassa oli ehkä ollut jotain kuulutuksia japaniksi.. Asemalla oli kuitenkin jotain kylttejä, että tältä laiturilta lentokenttäjunaan, joten totesin, että tässä kai sitten vaan vaihdetaan junaa ja jatketaan sitten. Laituri oli ihan täynnä, joten en viitsinyt edes yrittää etsiä kavereitani, ne kun oli aika kaukana junan peräpäässä. Eikä ollut sitä soittomahdollisuutta... Noin puolen tunnin odottelun ja parin hämäysjunan jälkeen saapui lopulta lentokentälle menevä juna (seurasin niitä japanilaisia, joilla oli iso matkalaukku, niitä oli paljon..oli siellä laiturilla kyllä yksi sellainen ymmärrettävä valotaulukin, josta näki, mihin aikaan ja minne junat oli menossa). Olin aika jäässä, lämpötila taisi olla nollan kieppeillä ja tuuli oli kohtuullisen voimakas, enkä oikein ollut varautunut pukiessani siihen, että joutuisin seisoskelemaan pitkiä aikoja ulkona... Tässä junassa ei ollut toivoakaan istumapaikasta, vaunukin oli enemmän sellainen kaupunkijunatyyppinen kuin pitkille matkoille. Noin 10 minuuttia mentiin ja sitten juna taas pysähtyi ja kaikki ulos. Siinä kohtaa huomasin, että se vaunu, jossa olin, oli ollut toiseksi viimeinen, eikä matkakavereita näkynyt... Kaikki matkalaukulliset lähtivät kävelemään johonkin suuntaan, joten minä sitten perässä. Yritin kyllä kuikuilla, eikö missään näkyisi tuttuja, mutta ei. Asemahallista päästiin ulos ja mentiin johonkin jonoon. Aluksi mulla ei ollut hajuakaan, mikä jono on kyseessä, mutta kun kaikki muut matkalaukulliset asettuivat kiltisti jonoon, niin minä perässä. Kulman takana sitten näin, että bussiinhan tässä jonotetaan.. Onneksi japanilaiset sentään osaavat jonottaa, eivätkä kiilaile. Taas kului ulkoilmassa puolisen tuntia, onneksi nyt oli hieman tuulensuojaa.. Hieman mua alkoi (matkakavereiden katoamisen lisäksi..) huolestuttaa kello- lentokoneen lähtöön oli enää noin tunti..  Lopulta pääsin bussiin ja bussilla ihan lentokentälle asiti. Lentokentän ovella oli vielä jotain virkailijoita, jotka tarkistivat kaikkien liput. Pelästyin, että nyt kerätään vielä jokin bussimaksu, ja mulla on rahat melkoisen loppu.. Mutta onneksi asia oli päinvastoin... sain virkailijalta hieman rahaa takaisin..

Lentokentällä sitten näin matkakaveritkin. Niille oli käynyt junanvaihdossa hieman köpelösti. Kun lentokentälle menevä juna oli tullut, he olivat hypänneet kohdalle tulleeseen vaunuun (ja se oli ollut miellyttävän tyhjäkin..) ja sitten todenneet, että junan etupää lähti ja he ei.. Onneksi niillä oli tarpeeksi rahaa taksiin, ja olivat sitten tulleet taksilla kentälle. Ja olivat niin paljon mua nopeampia, että olivat jo ehtineet tsekata lennolle ja odotellakin mua jo jonkin aikaa. Lentokentällä ne olivat myös kuulleet syyn tuohon monimutkaiseen matkaan: lentokenttä on saarella pitkän sillan päässä, ja tuuli oli niin kovaa, että junat eivät päässe sillan yli? Omituista, luulisin junan nyt painavampi ja vakaampi olevan kuin bussi... Mutta lopulta mäkin pääsin siis kentälle ja koneeseen, ja loppumatka sujuikin taas ihan käsikirjoituksen mukaan.

Siis tällainen Japanin matka. Hieno reissu kaikenkaikkiaan, ja haluaisin kyllä käydä vielä uudestaankiin. Ehkä joskus kevätaikaan, kun kirsikat kukkivat...

PS. Lisäilin muutaman kuvan ja hieman lisää selitystä tuohon aiempaan juttuunkin..

sunnuntai, 25. helmikuu 2007

Japani, osa 1, ja vähän tuoreempiakin kuulumisia

Olen kyllä lorvi, kun en ole jaksanut kirjoitella. Nyt vasta on kotona ekan kerran läppäri auki, töissä en ole viittinyt kirjoitella. Mutta nyt ekaks niitä hieman tuoreempia kuulumisia.

Paluumatka sujui ilman isompia sählinkejä mun osalta, ainoastaan matkatavarat eivät ehtineet Helsingissä vaihdossa mukaan Tampereelle, mutta nekin tuli sitten seuraavalla koneella ja toimitettiin kuriiripostilla ovelle... Ja itse olin niin umpiväsynyt Helsingissä (olin taas heränyt aamulla jo klo 4, enkä saanut koneessa nukuttua), että kesti hieman aikaa tajuta, että munkin todella täytyy mennä uuteen turvatarkastukseen vaikka vaan sisämaan lento onkin. Työlästä repiä läppäriä pois (jo toiseen kertaan) liian tiukkaan pakatusta läppärirepusta. Kynsikin katkesi moisessa touhussa :( 

Seuraavana päivänä muutinkin sitten jo "omaan" kotiin, tosin vielä osittain lainatavaroiden keskelle. Mutta vähitellen on omat tavarat (ne mitä olin Suomeen jättänyt) haettu varastosta pois ja kämppä alkaa hieman näyttämään jo asutulta. Kontin pitäisi näillä näkymin saapua Suomeen 11.3., sitten tullaus yms. vie jokusen päivän. Aikaerostakin toipui lopulta, tosin puolitoista viikkoa se vei. Oli vielä niitä Havaijin "pohjiakin" toipumatta.

Täällä alkoikin sitten kirpakat pakkaset, pakkasta oli yli 30 useampana päivänä. Putketkin jäätyi pesuhuoneesta, mutta onneksi ne suli sitten kun pakkanen hieman laski. Eikä kait aiheuttaneet mitään vahinkoja. Nyt kun oli taas uudestaan hieman kylmempää, pidin hanan tippumassa.

Mutta kylmästä huolimatta kivaa on. Taivas on sininen, hanget hohtaa ja on puita ja metsää ja tilaa. Ei harmita! Eikä se kylmäkään tunnu niin pahalta ja ainakin sisällä on lämmintä!

Mutta nyt sitten Japanin reissuun:

Lähdettiin siis lauantaina hieman ennen (länsimaista) uutta vuotta reissuun. Netin tökkimisen takia (ja tietenkin alunperin oman laiskuuden ja sen, että kaikki pitää jättää viime tippaan..) hotellien varaus yms. aiheutti pientä jännitystä, mutta lähtiessä oli jo joka yöksi tiedossa majapaikka.

Ekaksi Tokioon, jossa olimme pari päivää. Juna lentokentältä hotellille kesti melkoisen kauan, ja meillä ei edes ollut mitään kovin hyvää Tokion karttaa eikä me meinattu oikein tajuta, että missä junaa pitäisi vaihtaa ja millä maanalaisilla mennä, että pääsisi hotellille. Lopulta kartan tiukan tavaamisen jälkeen ja kanssamatkustajien avustuksella kuitenkin suoriuduimme hotellille. Oli jo aika ilta, ja meidän hotelli oli hieman hiljaisemmalla alueella, joten kadut olivat lähes tyhjiä.. Oli aika outoa ajatella olevansa kuitenkin suurkaupungissa. Seuraavana ongelmana oli puhelimet, jostain syystä ne eivät saaneet signaalia (yöllä sitten mulle lopulta välähti päähän - näin telealan "ammattilaisena" - että eihän Japanissa ole GSM:ää.. Onneksi ei tuosta ehditty kysyä mistään, olisi hieman nolottanut...) ja meidän oli soitettava matkakaverin japanilaiselle tuttavalle ja sovittava seuraavan päivän ohjelmasta. Onneksi oli puhelinautomaatti, jolla asiat sitten hoitui. Mutta outoa (ja vaikeeta) matkustaa ilman puhelinta, piti aina matkaseurankin kanssa sopia missä nähdään ja koska.

Seuraavana päivänä kiertelimme hieman Tokiossa. Japanissa on uutena vuotena muutaman päivän loma, ja kuulemma iso osa tokiolaisista matkustaa perheidensä luo (tai kanssa) maalle.. Aika autiota olikin, metrotkin olivat lähes tyhjiä. Ei kait välttämättä ihan vastaa normaalia todellisuutta. Tosin kyllä turistinähtävyyksissä riitti väkeä, kävimme parissa temppelissä, ja jollain ostoskadulla, josta alla kuva:

391493.jpg

Yhtenä päivän tärkeimmistä ohjelmanumeroista oli junalippujen osto, johon tarvittin tämän japanilaisen ystävän avustusta. Ja ihan mahdoton siitä olisi turistin itse selvitä. Siellä oli joku ylipaksu puhelinluettelo, jossa oli (kai) kaikki mahdolliset aikataulut japaniksi, ja siitä sitten valitsemaan, millä junalla ja koska mennään.. Me haluttiin mennä Shinkansenjunalla, vaikka se olikin hieman kalliimpaa. Maksaessa sitten tulikin ongelma, matkakaverin Visa ei käynyt .. eikä mun Visa ... eikä Master .. (siis niiden olisi pitänyt käydä, mutta varmennus ei jostain syystä onnistunut), onneksi mulla oli vielä kolmas korttikin mukana ja Diners sitten kelpasi. Ilman sitä olisimmekin olleet pulassa. Mulla ei ollut yhtään jeniä, kaverilta olin lainannut siihen asti tarvitsemat. Se sentään oli ollut niin fiksu, että oli hieman jo Kiinassa vaihtanut. Mutta ei kyllä tarpeeksi koko porukalle, eikä varsinkaan koko ajaksi. Ja osa majoituksestakin piti maksaa käteisellä. Kävin tuolloin yrittämässä rahan nostoa myös läheisestä pankkiautomaatista, mutta siellä ei saanut nostettua kuin Japanissa myönnetyillä luottokorteilla. Hieman alkoi hirvittämään, että mitäs jos mistään ei saa rahaa nostettua, eikä luottokortit kelpaa ja ei saa edes soitettua apua mistään...Onneksi sitten jostain oppaasta selvisi, että parin pankin automaateista saa nostettua myös ulkomaalaisilla luottokorteilla (ainakin jos ne toimivat..). Illalla kohtalaisen hakemisen jälkeen lopulta löysimme yhden tarpeeksi vapaamielisen automaatin, ja saatiin rahaa. Helpotti kummasti.

Japanin keisarin palatsi on yleisölle auki vain kaksi kertaa vuodessa: Keisarin syntymäpäivänä ja uuden vuoden päivänä. Hieman mietimme, että pitäisikö mennä katsomaan, mutta kun aamulla näimme massiiviset jonotusjärjestelyt, niin tulimme toisiin aatoksiin.. Näitä jonotusalueita oli (ainakin) kaksi, ja tämän edessä oli sitten varsinaiset lipunmyyntijonot.. Mutta siis tuolloin aamulla niitä vasta rakennettiin.

391497.jpg

Kovin paljon ei Keisarin palatsista ulkopuolelle näkynyt, tässä yksi kuva. Paikalla oli muuten myös iso lauma kiinalaisia turisteja, jotka kaikki halusivat ottaa poseerauskuvia toisistaan.

430310.jpg

Tokio Towerissa kävimme - jonotuksesta huolimatta. Aika ruma Eiffel-kopio, mutta näköalat olivat kivat, vaikkei Fujia näkynytkään (olimme ylhäällä vielä päivänvalolla..ja kuulemma hyvällä kelillä se näkyy). Kierrettiin vielä kaikki paikan museot ja muut näyttelyt, osa oli ihan mielenkiintoisia. Oikeastaan kaikki muut paitsi vahakabinetti oli ihan käymisen arvoisia.

391498.jpg

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Atamia, kuumista lähteistään tunnettua kylpyläkaupunkia. Aluksi tarkoitus olisi ollut päästä johonkin Fujin lähelle, mutta koska oli japanilaistenkin loma-aika, niin kaikki paikat olivat ihan täynnä - tai vaihtoehtoisesti kiinni. Ei Atamikaan kovin kaukana Fujista ollut, ja hyvällä ilmalla se olisi ehkä jostain vuorten takaa näkynytkin, mutta ei nyt.. vaikka kelit ihan kohtalaiset olivatkin. Mutta kuumia lähteitä riitti, tässä kuva yhdestä. Noi kiviasetelmat on kai rakennettu kaunistamaan lähdettä, eivätkä kuulu siihen luonnollisesti..

391503.jpg

Noiden lähteiden ympärille on sitten syntynyt kylpylöitä, ja jossain sen tapaisessa mekin yövyimme. Hotellissa oli omat kuumat kylvyt miehille ja naisille (yläkerrassa, täällä ei ollut mitään hienoja ulkoaltaita) ja lisäksi pihalla höyrysi jokin lähde, jossa olisi saanut kypsentää perunoita tai kananmunia. Ei kokeiltu, mutta oikesti ihmiset tekivät niin ainakin yhdellä kadun varressa olevalla lähteellä.

Kuuma kylpy oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Naisten puolella oli kaksi allasta, kuuma ja vielä kuumempi (miehillä oli kuulemma vain se vielä kuumempi..). Ekaksi piti käydä suihkussa ja sitten altaaseen istumaan. Allas oli sellainen n. 1.5 x 2 metriä ja istumasyvyinen (eli kun istui pohjalla, niin vesi ylettyi hartioihin). Ja vesi oli kuumaa, hädin tuskin pystyi olemaan. Kun tarpeeksi kauan oli itseään kaltannut tuossa vedessä, pystyi siirtymään siihen vielä kuumempaan (lämpömittari näytti muistaakseni kyllä vain n. 42 astetta??). Jotenkin toi tuntui olevan vielä "kovempaa" kuin saunassa olo... tosin en edes ole kyllä ite mikään kummoinen saunojakaan... Rentoutti kyllä aika kivasti. Puhuhuoneen puolella oli "tuoteselostus", eli mitä kaikkia aineita vedessä oli (ja ei edes japaniksi vaan "kemiaksi"..). Pienet kemian kertausjarjoitukset tuli samalla, kun yritti miettiä, että mitä mikäkin alkuaine/yhdiste taas olikaan. Kummasti vain noikin asiat unohtuvat, vaikka kemia oli joskus lukioaikoina mun bravuuriaine. Nyt sai kadmiumia (muistaakseni ) miettiä jo aika kauan :)

Hotellihuone oli tatamihuone, keskellä huonetta matala pöytä ja jokunen tuoli, joista olivat jalat unohtuneet kokonaan pois- eikä sitten juuri muuta. Yöksi vaan käärittiin kaapista patjat lattialle.. Ihan mielenkiintoinen kokemus kaikkinensa, tosin on sitä ennenkin siskonpedissä lattialla nukuttu. Takana oli pieni keittiösoppi ja parveke, ja siellä oli sitten ihan normaalijalkaisia esineitä.

430312.jpg

Atamissa käytiin sitten syömässä ekan kerran oikeassa sushibaarissa. Kiva kokemus ja ruoka oli kyllä erinomaista.. varsinkin tonnikala (maguro). Kyllä noilla oli ehkä hieman perusmuonaa enemmän hintaa (ainakin jos halusi syödä itsensä kylläiseksi), mutta kannatti!

391500.jpg

Yksi mielenkiintoinen kohtaaminen tuolla Atamissa oli kun törmäsimme pieneen apinalaumaan keskellä kaupunkia. Menivät jonnekin rinnettä ylös ja me tietty kameroiden kanssa perässä. Jonkun vanhustenkodin takapihalta sitten lopulta ne yhytimme. Oli siinä mummoilla ihmettelemistä, en tosin tiedä, olivatko apinat vai niitä ihmettelevät turistit mielenkiintoisempia...

Pari päivää tuolla Atamissa meni. Aika pieni kaupunki tuo oli, eikä siellä kovin paljoa ollut katsottavaa ainakaan länsimaalaiselle turistille, kaupunki oli selkeästi "suunnattu" japanilaisille. Sitten taas Shinkansenilla kohti Kiotoa. Tässä kuva junasta tulossa Atamin asemalle, mutta matkasta ja Kiotosta sitten seuraavalla kerralla..

391504.jpg