Palasin juuri keltaisilta vuorilta. Pohkeet on rautaa (tai ainakin ne juuri nyt tuntuvat siltä - ne kun ovat täysin jumissa..) ja hengityskin onnistuu, kunhan muistaa niistää tarpeeksi usein...

Reissussa oli 6 hlöä - 4 suomalaista ja 2 hollantilaista (näistä toinen ei ole meillä töissä, vaan on tuon toisen poikakaveri). Lähdettiin lauantaina puoliltapäivin pikkubussilla HuangShouta (=keltaiset vuoret) kohti, ja perillä oltiin reilun viiden tunnin ajon jälkeen. Serpentiinitiepätkän jälkeen olimme sumun keskellä hotellilla, jossa ensimmäisenä huomona oli, ettei siellä ollut meidän lisäksi kuin muutama (näimme kolme) kiinalaista asiakkaana. Ei ollut high season. Sunnuntaina sitten heti aamusta portaiden juurelle aloittamaan kipuaminen. Okeastaan koko matka ylös on portaita, välissä muutama tasaisempi alue. Ylhäälle menee myös kaapelivaunu, mutta ihmisen pitää kuulemma kerran elämässään kiivetä keltaisille vuorille (ja vain hullu tekee sen kahdesti.. tosin meillä porukassa oli sitten 3 hullua..). Maisemista ei ollut sumun takia mitään tietoa, muutaman lähimmän puun korkeintaan näki, ja sitten vaaleanharmaan tyhjyyden, josta ei tiennyt, onko se vaan sumun peittämää metsää vai oikeasti sumun peittämä tyhjyys. Jonkin ajan kuluttua piti ottaa takki pois.. Ja sitten piti pysähtyä hengittämään. 3 kk yhtämittainen sairastelu ei todellakaan tee hyvää kunnolle, eikä varsinkaan, jos on ihan akuutistikin flunssa päällä. Hengittäessä tuntui, että vain murto-osa keuhkoista oli käytettävisä. Ja niistää piti vähän väliä, tosin nuha oli jo menossa ohitse. Välillä piti väistellä ja ohitella ylös tai alas meneviä kantajia. Pieniä kiinalaismiehiä, joilla oli halkaistu bambusalko olalla, ja siitä roikkui molemmin puolin kauhea kuorma. Yhdelläkin miehellä oli varmaankin yhteensä sata kiloa kantamusta. No, alhaalta olisi päässyt ylös myös kannettuna tuolissa. Mua ei olisi kyllä mikään saanut siihen: ensinnäkin se olisi kammottavan noloa, mutta sitten toiseksi jyrkissä portaissa olisi koko ajan ollut melkein selällään ja portaat olivat kapeat ja joskus toisella puolella jyrkkä pudotus alas.. ei olisi uskaltanut. Lopulta kuitenkin oltiin itse kavutenkin ylhäällä, eikä aikaa ollut loppujen lopuksi kulunut kuin jotain kolmisen tuntia. Sumukin hieman oheni, joskus jopa näkikin jotain.. Ja kameraan tuli taas lisää kuvia.

Siellä hotellissa olikin enemmän porukkaa kuin alhaalla, mutta ihan mukava paikka sekin. Kuivat vaatteet päälle (kaikki vaatteet olvat aivan märkiä hiestä..) ja hotellin kahvilaan. Sieltä sai sellaisia herkkuja kuin hot-dog ja cappuccino. Ja hot-dogissa oli ihan oikea makkara ja ketsuppia ja sinappia - jotain, mitä en ole puoleen vuoteen syönyt.. Hmm.. vaikka kyllä noita varmaan Hangzhousta löytyisi, kunhan hakisi.. Sitten menimme katselemaan näköalapaikkoja. Ihan hienoa, tosin jotkin paikoista melkoisen hurjia: välillä piti kiipeillä kallionkielekkeellä ja turvana oli vain jokin epämääräinen metallikaide ja alla satojen metrien pudotus (ehkä - kaikissa ei sumun takia nähnyt alas asti..).. Mutta sumumerestä nousi sitten erinäköisiä vuorenhuippuja. Lopulta alkoi satamaan ja lähdimme hotellille syömään. Ja kun myöhäisenä-"lounaana" oli ollut vain hot-dogit, niin kaikilla oli sitten kiljuva nälkä. Ruoka olikin sitten hyvää..

Aamulla (kaikilla huonosti nukutun yön jälkeen - olikohan syynä kiipeilyn aiheuttamat ylikierrokset vai päivällisen vihreä tee?) noustiin sitten kuudelta auringonnousua katsomaan. Ikkunan takaa kuului pahaenteinen ropina. Ei ulkona kuitenkaan satanut, mutta siellä oli paksu sumu ja pimeää. Osalla porukasta oli otsalamppuja/taskulamppuja joiden valossa kiivettiin sitten yhdelle eilisistä näköalapaikoista auringonnousua odottamaan. Sumu kirkastui ja kirkastui ja muuttui asteittain tummanharmaasta vaaleanharmaaksi... Kellosta sitten katottiin, että kyllä se aurinko on nyt noussut ja lähdettiin hotellille aamiaiselle (hotdogit ja kahvia..). Pienen pakkailun jälkeen sitten "alas" toista reittiä, tarkoituksena oli kävellä kauempana olevalle kaapelivaunuasemalle ja mennä sillä. Sitä ennen piti kuitenkin kiipeillä taas melkoisesti. Jonkin ajan kuluttua sumu alkoi hälvelemään ja aurinkokin näyttäytyi. Huipulla tuuli myös melkoisesti, ja tuntui välillä, että pilven riekaleet ottavat näinkin hentoisen helposti mukaan jyrkännettä alas :-) Mutta sumun (tai pilvien) hälvetessä maisemat alkoivat olla kyllä melkoisen upeat! Ihan alas ei aina nähnyt, kun siellä oli sumua, mutta rinteitä ja sininen taivas. Ja jänniä kallioita (.. ja muutama kovaääninen kiinalaisryhmä..), ja polku meni välillä melkoisen hurjista paikoista. Oli hienoa, ja enää ei hengästyttänytkään, kun ei ehtinyt kovin pitkälti liikkumaan, kun piti taas ottaa kuvia.. Ja aurinko paistoi oikein lämpimästi tuulensuojaisissa paikoissa ja männyt tuoksuivat - ja oli ihanan keväinen ilma.

Kaapelivaunulla sitten alas sumuun. Tosin sekin hälveni tai jäi sinne vuorien juurelle, kun ei kotimatkalla juuri sumua ollut. En tiedä tultiinko osittain eri reittiä takaisin, vai oliko syynä vaan tulomatkan sumu ja sade, mutta automatkallakin maisemat olivat todella hienoja. Takaisin Hangzhoussa oltiin kuuden jälkeen illalla.

Yritin taas hieman taistella tätä mun konetta juttelemaan järkkärikameran kanssa (tutkailin ja yritin tuhota rekistereitä RegEditillä, mutta kone kieltäytyi tuhoamasta epäilyttävältä näyttäviä entryjä..). Höh. Nyt on siis n. 50 kuvaa Xianista ja reilut 200 kuvaa tältä matkalta kameran muistissa. Täytyy ottaa se huomenna töihin,ongelmana vaan on, että ehdinkö sitä missään vaiheessa siellä kokeilemaan..

Perjantaina oli muuten töissä "Annual Party"t, eli täällä vuoden isoin "työjuhla", vähän ehkä niinkuin pikkujoulut. Sielä oli kaikenlaista hauskaa ohjelmaa. Ja yhtenä ohjelmana oli parhaan asun valinta, miehillä ja naisilla. Arvatkaas kuka voitti naisten sarjan..? No, mekko ON hieno, ja juttua avitti se, että vaikka kutsussa oltiin toivottu "iltapukua", niin aika moni oli ainakin lähes työvaatteissa. Mutta oli noloa seisoa 5 "finalistin" (tai oikeastaan 10 - mukana oli myös 5 miestä) joukossa lavalla. Ja kaikki muut naiset päätä lyhyempiä.. Tunsin jotenkin painivani vähän eri sarjassa... Myös miesten kilpailun voitti suomalainen. Sinänsä mun mielestä aika harmillista ettei kiinalaiset voittanut noita, jotkut kun kuitenkin olivat oikeasti panostaneet vaatteisiinsa, ja sitten siitä oli vielä rahapalkinto (tai oikeasti siis lahjakortti), jolla olisi ollut kiinalaiselle huomattavasti isompi merkitys.

Ja huomenna sitten töihin, taas yhtä lomapäivää köyhempänä.. Mua alkaa oikeasti hieman hirvittää lomapäivien kulumistahti (käytettävissä on koko puolentoista vuoden lomat).. Parin viikon päästä on Baracayn reissu ja siihen menee väkisinkin ainakin yksi (ja tod. näk. kaksi..) lomapäivää. En raaski mennä toisen kierroksen äänestykseenkään, kun en tuon reissun takia viikonloppuna pääse ja sitten menisi taas vähintään 1/2 lomapäivää. Tai, no, harkitaan tuota vielä. Mutta joka tapauksessa kesällä pitää kuitenkin olla lomalla ja sitten mulla on vielä vähän muitakin suunnitelmia.. Ja muutama päivä pitää aina jättää varuiksi..