Tää blogi tuntuu kyllä enemmän olevan matkapäiväkirja kuin mikään "tavallisesta" elämästä raportoiva juttu... Tosin enpä tiedä, kuinka paljon kiinnostavaa mun tavallisessa elämässä on, aamulla töihin ja illalla (ennemmin tai myöhemmin..) kotiin ja lösähdys sohvalle telkkaria katsomaan. Paitsi tällä viikolla, kun satelliitin kortti vanhentui, ja uuden hankkiminen tuntuu kestävän (sunnuntaina pitäis jonkun tulla vaihtamaan se..). CCTV5:lta pitäisi tulla lentopallon MM-kisoja Japanista, mutta en ole onnistunut bongaamaan vielä yhtään ottelua :(. Onneksi on kirjoja..

Mutta asiaan eli siis Pekingin matkaan. Perjantaina hieman ennen puoltayötä saavuimme hotellille (lento oli myöhässä ja lentokentän moottorie Pekingissä suljettu, joten taksimatkaankin meni enemmän aikaa). Hotelli oli sama (JianGuo), missä olin edellisellä kerrallakin, se kun on sijainniltaan niin hyvä: metroasema, kopiomarkkinat ja useita länkkäriruokapaikkoja ihan lähellä.

Kyselimme hotellista matkoja muurille ja akrobatianäytöksä yms. mutta siellä oli jonkun matkatoimiston edustaja, eikä se suostunut puhumaan muista vaihtoehdoista, kun mitä heillä oli tarjota. Onneksi olimme selvitelleet asioita hieman itsekin.

Lauantaina heti aamusta menimme kiellettyyn kaupunkiin, tällä kertaa jopa sisälle asti. Alue on kyllä tosi iso, siellä meni useita tunteja ja silti paljon jäi näkemättä. Ja varmaan suurin osa tajuamatta. Ilma oli mitä mainioin koko reissun ajan, sininen taivas, ja max n. 20 astetta lämmintä, aamusella paljon viileämpää. Takki oli tarpeen aamulla. Kiva kokea sellaista syyskirpakkaa ilmaa (se oli kuivan tuntuistakin, mitä Hangzhoun ilma tuskin koskaan on).

Pari kuvaa:

Kattokoristeita lähempää:

Siellä oli kyllä kaikenlaista pientä yksityiskohtaa.. Paljon koristemalauksia ja patsaita jne. Osa alueeen rakennuksista oli jo restauroitu, osaa restauroitiin ja osa oli vielä aloittamatta. Meinaavatkohan ne ehtiä käydä koko alueen läpi olympialaisiin mennessä? Jos meinaavat, niin paljon olisi vielä tekemistä. Tosin musta tuntuu, että parempi olisi jättää ainakin osa alkuperäiseen (?) kuntoon, vanhat maalakset olivat haalistuneet pastellisiksi, korjatut taas olivat vähän turhankin räikeitä - mun makuun..

Illalla mentiin akrobaatinäytökseen. Lippukin ostettiin teatterilta ihan itse, ei siihen todellakaan tarvittu mitään matkatoimiston apua. Kamera ei ollut mulla mukana, ehkä jossain vaiheessa saan matkaseuraltani kuvia sieltä.. Näytös oli hieno, ja se kesti noin 1.5 h, sisältäen pienen väliajan. Taisi siinä olla "muutaman" vuoden harjoittelu takana.. Ilta-ateria syötiin sitten hotellin lähistöllä sijaitsevassa Take-5 -suomalaisbaarissa. Ohutpohjaista pizzaa, jossa oli oikeantuntuinen pohja ja oreganoa... Kaikkea muutakin hyvää siellä olisi ollut, meinasi olla todellinen ongelma valitessa. Ja suomalaisia istui lähes joka pöydässä. Outo tunne, kun kuuli ihan vieraiden ihmisten puhuvan suomea..

Seuraavana aamuna muurille. Kyyti&opas oli taas varattu kielletyn kaupungin edustalta, mutta tällä kertaa olin jo saanut alkuun selvitettyä, että kohde on Simatai (hinta hieman nousi..), muihin muurikohteisiin emme halua emmekä mene. Ajatus muuripatikoinnista oli jouduttu hylkäämään heti alkajaisiksi, mun jalka ei vielä(kään) kestäisi sitä.

Pakollisen jadegalleriakäynnin jälkeen (ei edes yritetty välttyä tuolta..) ajeltiin Simataille. Matkaan meni n. 2 h. Simatai oli huomattavasti alkeellisemman (vähemmän korjattu) oloinen kuin Mutianyi. Polut olivat huonommassa kunnossa (ei pikkulapsiperheille..) ja kaapelihissillä pääsi vain puoleenväliin rinnettä. Junalla olisi päässyt vielä hieman matkaa lisää, mutta se tuntui aika turhalta, joka tapauksessa joutui itse kapuamaan. Onneksi ylöspäinmeno ei tuottanut mulle suurempia vaikeuksia. Muuri oli yllättävän paljonkin erilaisen oloinen kuin Mutianyussa, siellä se oli korjattu, täällä paljolti raunioina. Ehkä se Mutianyussa oli enemmän sen näköinen, kuin mitä kuvissa. Simataissa taas maisemat olivat karummat ja jylhemmät. Hyviä paikkoja molemmat, erilailla. Paitsi pettymys Simataissa oli, ettei siellä ollut alamäkikelkkarataa :(

Kuvia:

Hissimatkaa ylös. Ylhäällä muuria, vasemmalle se jatkui pidemmällekkin kulkukelpoisena, oikealla loppui sallittu alue jokusen nyppylän ja vartiotornin jälkeen.

Kuva muurin päältä, reunukset suurimmaksi osaksi täysin sortuneet:

Kävelimme ekaksi "lähtöpisteestä" vasemmalle päin jokusen tornin verran, ja sitten oikealle niin pitkälle kun pääsi. Matkalla oli jo muutamia pieniä kalliokiipeilyosuuksia, jotka eivät kai olisi tuntuneet missään normaalisti, mutta nyt, kun vasemman jalan toimintaan ei kunnolla voinut luottaa, niin oli niissäkin tarpeeksi haastetta. Mutta oli muuten kaikilla kiinalaisillakin siellä asialliset kengät. Yhtään ei näkynyt korkokenkiä... Tosin korkokengillä ei välttämättä olisi selvinnyt edes muurille vievää polkua ylös, joten ehkä kaikki korkokengälliset olivat antaneet jo siellä periksi..

Tässä vielä yksi kuva "perältä", tälle muurinosalle ei enää saanut mennä (siellä oli jopa muutamia vartioita varmistamassa asiaa..). Tuolla olisikin ollut kiva kiipeillä yksijalkaisena :)

Takaisin päin piti sitten yrittää tulla niin nopeasti kuin mahdollista (ja silti myöhästyimme puoli tuntia sovitusta - tosin soitin oppaalle ja kerroin asiasta..).. Takaisin meno ei ollut helppo homma. Polvi on jostain syystä erityisen närkästynyt alaspäin menosta, joten varsinkin polulla meinasi olla välillä todella hankalaa. Ja oikea jalkakin alkoi väsymään, kun periaatteessa sillä joutui tekemään kaiken työn. Eipä tule vanhuus ilman kremppoja :) Paluumatkalla juutuimme vielä moottoritiellä liikenneruhkaan noin tunniksi. Edessäpäin oli ollut kolari, kun ohitimme kolaripaikkaa, jotain kuorma-autoa nostettiin juuri tieltä. Oli senkin akselisto vääntynyt pahan näköisesti. Toivottavasti toinenkin osapuoli oli ollut kuorma-auto, sitten olisi ihmisillä ollut edes jotain selviytymismahdllisuuksia.

Illalla kävimme syömässä erään aiemmin Pekingissä asuneen suosituksesta pastaa Metro Cafessa. Oli muuten todella hyvää. Ja taas hirmuisia valinnanvaikeksia, liian monta hyvää vaihtoehtoa. Ja jälkiruuaksi Creme Bruleeta. Hyvää sekin. Olen jostain syystä nykyään ihastunut tuohon jälkkäriin, vaikka se ei kauhean erityiseltä maistukkaan.. paitsi makealta.

Maanantaina oltiin taas liikenteessä jo aamusta, suunta Zoo ja siellä erityisesti pandat. Oli mun mielestä käymisen arvoinen paikka, varsinkaan kun en ole aiemmin pandoja nähnyt. Olosuhteet ei kylläkään eläimillä (varsinkaan muilla kuin pandoilla) olleet mitenkään hohdokkaat, joten ehkä pelkkä panda-alueen katsominen olisi riittänyt (ei me kyllä koko aluetta kierrettykään..).

Ja taas kuvia, näissä molemmissa on sama panda kuvissa.. Siellä oli kolme pandaa ulkona, mutta kaksi muuta keskittyi pääasiassa istumiseen ja syömiseen, tämä liikkui ympäriinsä ja kiipeili tarhan telineellekin loikoilemaan (mutta ei tullut liukumäkeä alas, vaan käytti portaita.. yllättävän ketterästi se liikkui)

Tulipahan muuten todistettua, että syövät pandat muutakin kuin bambua: pääasiassa ne tietenkin söivät tuota bambua, jota kuvassakin näkyy, mutta erityisherkkuna oli porkkanat, joita hoitaja niille antoi. Ja tämä panda teki kuperkeikkaakin (pyynnöstä) porkkanan toivossa..

Sitten oli vielä pari tuntia aikaa kopiomarkkinoille ennen kuin mun piti lähteä kentälle. Kahdet farkut ostin ja sitten bootsit (joissa on täysin sileä kanta ja pohja, täytyy hankkia niihin jotkut laput, muuten kengät ovat Suomessa hengenvaaralliset). Mutta olipahan kova homma tinkaamisissa... Meinasi kärsivällisyys loppua jo ihan täysin ja molemmissa paikoissa jo luovutin, että ei sitten.. Ja siis oikeasti luovutin, eikä sellaisia että "kokeillaan lähtisikö kuitenkin tuolla hinnalla" -lähtöyrityksiä.. Silkkimattokin oli tarkoitus tädille ostaa, mutta meni täysin pupu pöksyyn niiden hintojen kanssa..  Eikä millään olisi ollut aikaa tingata niitä... Täytyy löytää Hangzhousta. Ei kukaan sattuisi tietämään, mistä saisi? Hola ja B&G on jo käyty.. eikä viime käynnillä huonekalumarkkinoillakaan sattunut silmään. Tänään olen tosin menossa uudestaan (pitäisi saada se sohva viimeinkin tilaukseen..), täytyy nyt katsella tarkemmin.

Pekingistä palatessa (kone taas tunnin myöhässä, taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus) iski flunssa. Tämä viikko on sitten kärvistelty hieman puolikuntoisena töissä (..kun ei ole kuumetta..), kurkku on kipeä ja nenä vuotaa. Mutta jalka on jo parempi :)  On varmaan lähes kaksi kuukautta siitä, kun viimeksi olen päässyt kunnolla salille (tai yleensäkkään urheillut yhtään - sitä parin viikon takaista juoksua lukuunottamatta). Jos nilkka on kipeä, niin sehän tarkoittaa, ettei voi tehdä mitään? Ei vatsalihaksia eikä ylävartaloa... Mutta oikeasti nyt pitäisi kyllä piakkoin päästä jo jotain tekemään, ehkä jo ensi viikolla, kunhan tämä tyhmä flunssa nyt ensin antaisi periksi.

Mutta nyt matkaan huonekalumarkkinoille sohvaa ostamaan.. Tarvinnee kyllä mennä pankin kautta..