Olen kyllä lorvi, kun en ole jaksanut kirjoitella. Nyt vasta on kotona ekan kerran läppäri auki, töissä en ole viittinyt kirjoitella. Mutta nyt ekaks niitä hieman tuoreempia kuulumisia.

Paluumatka sujui ilman isompia sählinkejä mun osalta, ainoastaan matkatavarat eivät ehtineet Helsingissä vaihdossa mukaan Tampereelle, mutta nekin tuli sitten seuraavalla koneella ja toimitettiin kuriiripostilla ovelle... Ja itse olin niin umpiväsynyt Helsingissä (olin taas heränyt aamulla jo klo 4, enkä saanut koneessa nukuttua), että kesti hieman aikaa tajuta, että munkin todella täytyy mennä uuteen turvatarkastukseen vaikka vaan sisämaan lento onkin. Työlästä repiä läppäriä pois (jo toiseen kertaan) liian tiukkaan pakatusta läppärirepusta. Kynsikin katkesi moisessa touhussa :( 

Seuraavana päivänä muutinkin sitten jo "omaan" kotiin, tosin vielä osittain lainatavaroiden keskelle. Mutta vähitellen on omat tavarat (ne mitä olin Suomeen jättänyt) haettu varastosta pois ja kämppä alkaa hieman näyttämään jo asutulta. Kontin pitäisi näillä näkymin saapua Suomeen 11.3., sitten tullaus yms. vie jokusen päivän. Aikaerostakin toipui lopulta, tosin puolitoista viikkoa se vei. Oli vielä niitä Havaijin "pohjiakin" toipumatta.

Täällä alkoikin sitten kirpakat pakkaset, pakkasta oli yli 30 useampana päivänä. Putketkin jäätyi pesuhuoneesta, mutta onneksi ne suli sitten kun pakkanen hieman laski. Eikä kait aiheuttaneet mitään vahinkoja. Nyt kun oli taas uudestaan hieman kylmempää, pidin hanan tippumassa.

Mutta kylmästä huolimatta kivaa on. Taivas on sininen, hanget hohtaa ja on puita ja metsää ja tilaa. Ei harmita! Eikä se kylmäkään tunnu niin pahalta ja ainakin sisällä on lämmintä!

Mutta nyt sitten Japanin reissuun:

Lähdettiin siis lauantaina hieman ennen (länsimaista) uutta vuotta reissuun. Netin tökkimisen takia (ja tietenkin alunperin oman laiskuuden ja sen, että kaikki pitää jättää viime tippaan..) hotellien varaus yms. aiheutti pientä jännitystä, mutta lähtiessä oli jo joka yöksi tiedossa majapaikka.

Ekaksi Tokioon, jossa olimme pari päivää. Juna lentokentältä hotellille kesti melkoisen kauan, ja meillä ei edes ollut mitään kovin hyvää Tokion karttaa eikä me meinattu oikein tajuta, että missä junaa pitäisi vaihtaa ja millä maanalaisilla mennä, että pääsisi hotellille. Lopulta kartan tiukan tavaamisen jälkeen ja kanssamatkustajien avustuksella kuitenkin suoriuduimme hotellille. Oli jo aika ilta, ja meidän hotelli oli hieman hiljaisemmalla alueella, joten kadut olivat lähes tyhjiä.. Oli aika outoa ajatella olevansa kuitenkin suurkaupungissa. Seuraavana ongelmana oli puhelimet, jostain syystä ne eivät saaneet signaalia (yöllä sitten mulle lopulta välähti päähän - näin telealan "ammattilaisena" - että eihän Japanissa ole GSM:ää.. Onneksi ei tuosta ehditty kysyä mistään, olisi hieman nolottanut...) ja meidän oli soitettava matkakaverin japanilaiselle tuttavalle ja sovittava seuraavan päivän ohjelmasta. Onneksi oli puhelinautomaatti, jolla asiat sitten hoitui. Mutta outoa (ja vaikeeta) matkustaa ilman puhelinta, piti aina matkaseurankin kanssa sopia missä nähdään ja koska.

Seuraavana päivänä kiertelimme hieman Tokiossa. Japanissa on uutena vuotena muutaman päivän loma, ja kuulemma iso osa tokiolaisista matkustaa perheidensä luo (tai kanssa) maalle.. Aika autiota olikin, metrotkin olivat lähes tyhjiä. Ei kait välttämättä ihan vastaa normaalia todellisuutta. Tosin kyllä turistinähtävyyksissä riitti väkeä, kävimme parissa temppelissä, ja jollain ostoskadulla, josta alla kuva:

Yhtenä päivän tärkeimmistä ohjelmanumeroista oli junalippujen osto, johon tarvittin tämän japanilaisen ystävän avustusta. Ja ihan mahdoton siitä olisi turistin itse selvitä. Siellä oli joku ylipaksu puhelinluettelo, jossa oli (kai) kaikki mahdolliset aikataulut japaniksi, ja siitä sitten valitsemaan, millä junalla ja koska mennään.. Me haluttiin mennä Shinkansenjunalla, vaikka se olikin hieman kalliimpaa. Maksaessa sitten tulikin ongelma, matkakaverin Visa ei käynyt .. eikä mun Visa ... eikä Master .. (siis niiden olisi pitänyt käydä, mutta varmennus ei jostain syystä onnistunut), onneksi mulla oli vielä kolmas korttikin mukana ja Diners sitten kelpasi. Ilman sitä olisimmekin olleet pulassa. Mulla ei ollut yhtään jeniä, kaverilta olin lainannut siihen asti tarvitsemat. Se sentään oli ollut niin fiksu, että oli hieman jo Kiinassa vaihtanut. Mutta ei kyllä tarpeeksi koko porukalle, eikä varsinkaan koko ajaksi. Ja osa majoituksestakin piti maksaa käteisellä. Kävin tuolloin yrittämässä rahan nostoa myös läheisestä pankkiautomaatista, mutta siellä ei saanut nostettua kuin Japanissa myönnetyillä luottokorteilla. Hieman alkoi hirvittämään, että mitäs jos mistään ei saa rahaa nostettua, eikä luottokortit kelpaa ja ei saa edes soitettua apua mistään...Onneksi sitten jostain oppaasta selvisi, että parin pankin automaateista saa nostettua myös ulkomaalaisilla luottokorteilla (ainakin jos ne toimivat..). Illalla kohtalaisen hakemisen jälkeen lopulta löysimme yhden tarpeeksi vapaamielisen automaatin, ja saatiin rahaa. Helpotti kummasti.

Japanin keisarin palatsi on yleisölle auki vain kaksi kertaa vuodessa: Keisarin syntymäpäivänä ja uuden vuoden päivänä. Hieman mietimme, että pitäisikö mennä katsomaan, mutta kun aamulla näimme massiiviset jonotusjärjestelyt, niin tulimme toisiin aatoksiin.. Näitä jonotusalueita oli (ainakin) kaksi, ja tämän edessä oli sitten varsinaiset lipunmyyntijonot.. Mutta siis tuolloin aamulla niitä vasta rakennettiin.

Kovin paljon ei Keisarin palatsista ulkopuolelle näkynyt, tässä yksi kuva. Paikalla oli muuten myös iso lauma kiinalaisia turisteja, jotka kaikki halusivat ottaa poseerauskuvia toisistaan.

Tokio Towerissa kävimme - jonotuksesta huolimatta. Aika ruma Eiffel-kopio, mutta näköalat olivat kivat, vaikkei Fujia näkynytkään (olimme ylhäällä vielä päivänvalolla..ja kuulemma hyvällä kelillä se näkyy). Kierrettiin vielä kaikki paikan museot ja muut näyttelyt, osa oli ihan mielenkiintoisia. Oikeastaan kaikki muut paitsi vahakabinetti oli ihan käymisen arvoisia.

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Atamia, kuumista lähteistään tunnettua kylpyläkaupunkia. Aluksi tarkoitus olisi ollut päästä johonkin Fujin lähelle, mutta koska oli japanilaistenkin loma-aika, niin kaikki paikat olivat ihan täynnä - tai vaihtoehtoisesti kiinni. Ei Atamikaan kovin kaukana Fujista ollut, ja hyvällä ilmalla se olisi ehkä jostain vuorten takaa näkynytkin, mutta ei nyt.. vaikka kelit ihan kohtalaiset olivatkin. Mutta kuumia lähteitä riitti, tässä kuva yhdestä. Noi kiviasetelmat on kai rakennettu kaunistamaan lähdettä, eivätkä kuulu siihen luonnollisesti..

Noiden lähteiden ympärille on sitten syntynyt kylpylöitä, ja jossain sen tapaisessa mekin yövyimme. Hotellissa oli omat kuumat kylvyt miehille ja naisille (yläkerrassa, täällä ei ollut mitään hienoja ulkoaltaita) ja lisäksi pihalla höyrysi jokin lähde, jossa olisi saanut kypsentää perunoita tai kananmunia. Ei kokeiltu, mutta oikesti ihmiset tekivät niin ainakin yhdellä kadun varressa olevalla lähteellä.

Kuuma kylpy oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Naisten puolella oli kaksi allasta, kuuma ja vielä kuumempi (miehillä oli kuulemma vain se vielä kuumempi..). Ekaksi piti käydä suihkussa ja sitten altaaseen istumaan. Allas oli sellainen n. 1.5 x 2 metriä ja istumasyvyinen (eli kun istui pohjalla, niin vesi ylettyi hartioihin). Ja vesi oli kuumaa, hädin tuskin pystyi olemaan. Kun tarpeeksi kauan oli itseään kaltannut tuossa vedessä, pystyi siirtymään siihen vielä kuumempaan (lämpömittari näytti muistaakseni kyllä vain n. 42 astetta??). Jotenkin toi tuntui olevan vielä "kovempaa" kuin saunassa olo... tosin en edes ole kyllä ite mikään kummoinen saunojakaan... Rentoutti kyllä aika kivasti. Puhuhuoneen puolella oli "tuoteselostus", eli mitä kaikkia aineita vedessä oli (ja ei edes japaniksi vaan "kemiaksi"..). Pienet kemian kertausjarjoitukset tuli samalla, kun yritti miettiä, että mitä mikäkin alkuaine/yhdiste taas olikaan. Kummasti vain noikin asiat unohtuvat, vaikka kemia oli joskus lukioaikoina mun bravuuriaine. Nyt sai kadmiumia (muistaakseni ) miettiä jo aika kauan :)

Hotellihuone oli tatamihuone, keskellä huonetta matala pöytä ja jokunen tuoli, joista olivat jalat unohtuneet kokonaan pois- eikä sitten juuri muuta. Yöksi vaan käärittiin kaapista patjat lattialle.. Ihan mielenkiintoinen kokemus kaikkinensa, tosin on sitä ennenkin siskonpedissä lattialla nukuttu. Takana oli pieni keittiösoppi ja parveke, ja siellä oli sitten ihan normaalijalkaisia esineitä.

Atamissa käytiin sitten syömässä ekan kerran oikeassa sushibaarissa. Kiva kokemus ja ruoka oli kyllä erinomaista.. varsinkin tonnikala (maguro). Kyllä noilla oli ehkä hieman perusmuonaa enemmän hintaa (ainakin jos halusi syödä itsensä kylläiseksi), mutta kannatti!

Yksi mielenkiintoinen kohtaaminen tuolla Atamissa oli kun törmäsimme pieneen apinalaumaan keskellä kaupunkia. Menivät jonnekin rinnettä ylös ja me tietty kameroiden kanssa perässä. Jonkun vanhustenkodin takapihalta sitten lopulta ne yhytimme. Oli siinä mummoilla ihmettelemistä, en tosin tiedä, olivatko apinat vai niitä ihmettelevät turistit mielenkiintoisempia...

Pari päivää tuolla Atamissa meni. Aika pieni kaupunki tuo oli, eikä siellä kovin paljoa ollut katsottavaa ainakaan länsimaalaiselle turistille, kaupunki oli selkeästi "suunnattu" japanilaisille. Sitten taas Shinkansenilla kohti Kiotoa. Tässä kuva junasta tulossa Atamin asemalle, mutta matkasta ja Kiotosta sitten seuraavalla kerralla..