Boracay on hieno paikka! Aurinkoa, valkoista hiekkaa, meri eikä liikaa turisteja (mutta sopivasti niin että palveluja löytyy). Kuva rannasta, tämä "pääbeach" on kai n 4km pitkä kaikenkaikkiaan. Kuva on otettu meidän hotellin puoleisesta päästä, hotelli (Chalet Tirol) on hieman noiden valkoisten lippujen takana.

No, ei tuo ranta aina yhtä tyhjä ollut, mutta ei siellä siis kova tungoskaan ollut.

Matkaan lähdettiin siis lauantaina puolenpäivän jälkeen Hangzhousta. Ekaksi ol lento HongKongiin (kentällä ehti Burger Kingiin ja kirjakauppaan), ja sitten HongKongista Manilaan, jossa olimme joskus 10 aikoihin. Manilassa oli yövytävä yksi yö hotellissa ja sitten seuraavana päivänä kohti Boracayta. Menimme taksilla kotimaan terminaaliin. Ekaksi järkytti n. 100 meträ pitkä jono terminaalin ulkopuolella sisään pääsemiseksi. Jono kuitenkin eteni suht. rivakasti, joten ei siihen kauheasti aikaa mennyt. Terminaalin ovella tarkistettiin onko lippua, sitten naiset ja miehet eri jonoihin ja läpivalaisuun. Siinä kohtaa oli myös aseiden ja ammuksien luovutuspiste. Turvallista matkaa! Tunnelmaa lisäsi ovenpieleen liimatut laput, joissa oli etsitäkuulutettujen kuvia ja nimiä..

Terminaalissa päästiin sitten check-innin kautta pieneen koneeseen (meille vaihtui vielä aiempi kone, kuin mihin liput oli, tosin lähtö oli vain 20 min. aiemmin..). Hieman reilut puoli tuntia ja laskeuduttiin Caticlaniin, joka on Boracyn viereisellä saarella. Sitten bussilla rantaan, jossa innokkaat kantajat kantoivat tavarat odottavaan laivaan ja mekin päästiin lähes jalkoja kastelematta pikkuveneellä sinne. Ja sitten tippiä kantajille ja "pikkuvene"maksu ja aiemmin oli pitänyt maksaa jokin venesatamamaksu.. Ongelmana oli, ettei ollut pikkurahaa.. Pienin seteli joka mulla oli, oli n. 17 € arvoinen. Kimpassa noita sitten jotenkin makseltiin. Boracayn rannassa olikin sitten jännää.. Veneet eivät päässeet hiekkarannalla ihan lähelle, vaan kaikki piti kantaa maihin. Tavarat ja ihmiset. Siinäpä sitten istuttiin jonkin pienen filippiiniläiskantajan harteille ja sillain varpaita kastelematta rantaan :) Sääliksi kävi miestä, mulla on varmaan massaa vähintään 20 kg sitä kantajaa enemmän. Vaikka kantoi joku yksin porukan painavimmankin (varmaan n. 100kg) miehen. Ja sitten taas tippiä.

Hotelli Chalet Tirol on ehkä ennemmin hieman majatalon tapainen, hieman vaatimattomampi paikka. Mutta kaikki tarvittava oli, ja paikka rannalla oli erinomainen: hieman syrjässä suurimmasta hulinasta, mutta tarpeeksi lähellä kaikkea, eli joka paikkaan pystyi kävelemään. Ja ihan rannalla. Aamiainen ei kuulunut hintaan, mutta lähistöllä oli hyviä aamiaispaikkoja, ja myös hotellin väki teki aamiaista, jos sen tilasi, hintana vain aineskulut, tosin jätettiin myös tippiä, kun pari kertaa tuon otimme.

Viikko kului lähinnä rannalla oleskellessa, uidessa ja syödessä.. Boracay oli kiva paikka siitäkin, että siellä oli varsin monpuolinen ruokatarjonta. Kaikkea löytyi (..paitsi jugurttia..), eikä muuten käyty kiinalaisessa...

Harrastettavaakin ja tekemistä löytyi jonkin verran.. Tokana päivänä teimme retken saaren toiselle puolelle, jossa oli "leijasurffausta" (kitesurfing) ja purjesurfausta. Tuuli oli melkoinen, ja vauhti sen mukainen. Aloittelija ei kyllä olisi sekaan mahtunut. Upean näköistä touhua, varsinkin se leijahomma: väliin ne hyppäsi monta metriä ilmaan. En sitten kuitenkaan kokeillut kumpaakaan...

Kävin tuolla rannalla toisenkin kerran. Löysin nimittäin hevostallin ja menin 2 h ratsastukselle. Mulle vaan sattui todella laiska hevonen. Se oli jopa ori, aika monet tallin hevosista oli. Alkumatka varsinkin meinasi olla todella tuskaa, kun mikään ei tuntunut tehoavan. Rannalla se kuitenkin jopa laukkasi jonkin verran. Meno ei ollut kovin vauhdikasta, mutta mukavaa laukkaa kuitenkin. Takasin päi tullessa sain oksanpätkän, joka kannusti hevostakin hieman reippaampaan askellukseen.

Toinen paljon odotettu juttu oli, että pääsin pelaamaan lentopalloa parina iltana. Pallo oli edelleenkin pyöreä.

Rannalla oli tarjolla myös monenlaista vesiurheilua. Kokelin "flying fishia". Se on sellainen iso hieman uimapatjaa muistuttava vekotin, johon voi mennä 3-6 hlöä. Kolme istuu aina rinnakkain kolmen putken päällä ja pitää kiinni kahvoista. Sitten pikavene alkaa vetää sitä, ja vauhdin noustessa nokka nousee ylös, kunnes hökötys on melkein ilmassa.. Ja sitten joltain menee tasapaino tai jalka haukkaa vettä tai muuten vaan ei jaksa enää pitää kiinni..  Kivaa oli. Vesihiihtoa, vetovarjoilua ja vesijettejäkin olisi ollut tarjolla, mutta ne ol aika kalliita.

Yhtenä päivänä olimme snorklaamassa. Kiersimme saaren moottori"katamaraanilla" (kaikki veneet olivat jonkin sortin katamaraaneja, niissä oli yleensä suht kapea runko, ei juuri köliä, jotta pärjää matalassa, ja sivuilla sitten "tukit" tasapainottamassa) ja snorklailimme kolmessa paikassa. Jonkin verran koralleja ja kaloja, mutta Thaimaassa oli kyllä hienommat. Ja siellä vesi oli tyyni, täällä taas oli koko ajan melkoiset aallot. Ja seuraavana päivänä mentiin saari ympäri katamaraanipurjeveneellä. Siinä oli sivuilla verkot, joissa "matkustajat" istuivat (ja kastuivat).. Melkoista kyytiä. Välillä toinen puoli oli korkealla ilmassa ja toinen taas kynti vettä. Joskus sai pitää ihan kunnolla kiinni, ettei huuhtoudu mereen. Ja tehokas suolahuuhtelu tuli samalla kaupanpäällisenä. Mutta eikös nenäonteloiden huuhtelu suolavedellä ole terveellistä..? Seuraavassa kuva vastaavanlaisesta veneestä jolla menimme. "Sivustatuet" ei näy kovin hyvin mutta toisen puolen istumaverkko näkyy.

Takaisin lähdettiin klo 6 lauantaiaamuna. Taas oli kantajilla työtä (nyt oltiin sentään osattu varautua tippirahoilla..) Kentällä jouduttiin odottelemaan aika kauan. Melkoinen suhina siellä kuitenkin kävi. Pikkukoneita nousi ja laskeutui melkoisella tahdilla. Meidän kone oli vielä astetta pienempi kuin tullessa. Ja ylipainoa (jokainen matkustaja punnittiin..) oli sen verran, että tavarat tuli toisella koneella perässä. Onneksi, matka oli sen verran kuoppainen, että ylilastattu kone olisi ollut jo turhan iso turvariski. Tavarat olivat kuitenkin perillä Manilassa ennen meitä, meidän putputtimella kun matkaan meni noin tunti. Matkustajapaikkoja koneessa oli 19. Manilassa oli kentällä taas melkoiset jonotukset. Passintarkastus (ja siis jonotus siihen) kesti todella kauan. Ja välillä oli jotain ihmesäätöä: joillakin matkustajilla oli iso nippu A-nelosia, joita sitten virkailija tutki ja käski tehdä jotain tai mennä jonnekin muualle tai.. Meidän jonossa oli 3 naista, jotka seilasi edestakaisin.. Passintarkistuksesta ehdittiin hädin tuskin koneeseen, joten Manilan kenttä jäi tutkimatta.

Paluumatkalla oli taas vaihto HongKongissa, ja taas käytiin syömässä Burger Kingissä. Kotona olin noin 9 aikoihin, ja todella väsynyt pitkän päivän jälkeen. Eipä tarvinnut juuri unta houkutella, huolimatta satunnaisista ilotulituksen paukkeista..

Aamulla olikin sitten "mukava" herätä klo 6 melkoiseen tykistökeskitykseen.. ja sitä jatkui n. 2 tuntia. Menin iltapäiväksi töihin ja siellä kuulin, että tämä päivä on jotenkin erikoinen. 8. päivä kiinalaisten uutta vuotta ja 8 on hyvä luku ja kiinan kuukautta merkitsevä sana muistuttaa jotain toista tai jotain muuta, mutta lopputulema on, että tänään pitää paukutella.. ja ilmeisesti juuri aamusta, koska nyt illalla ei kuule tavanomaista enempää pauketta..

Huomenna sitten alkaa taas "oikeasti" työt. Seuraava loma on vappuna (suunnitteilla matka Suomeen..), eikä sitä ennen ole nyt mitään reissua tiedossa. Outo tunne..