Varoitus: Pitkä juttu… jos on kiire, niin älä lue :)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viime viikonloppuna oli kiinan matkailun vuoro. Kävimme 7 hlön porukalla (joka koostui "perheettömistä" työkavereista) kahden päivän matkalla Ningbossa. Pari työkaveria tuota järjesti, ja muut sitten osallistui tyytyväisenä ryhmämatkailuun..

Lähtö oli lauantaina aamupäivällä klo 10:ltä, Mr Lee:ltä (jokin paikallinen firman käyttämä auto+kuljettajavuokrausfirma) oli vuokrattu auto 7 hlölle. Ningbo on jotain reilun parin tunnin matkan päässä, mutta ekaksi ajettiin "antiikkihuonekaluja" katsomaan. Se olikin yksi pääsyistä, miksi matkan pääasiallinen järjestäjä sinne oli menossa. Siellä oli halleittain (isoimmassa 6 kerrosta kahden rakennuksen yhdistelmässä ja isot hallit..) kaikenlaista enemmän tai vähemmän vanhaa kamaa: kaappeja, piironkeja, pöytiä.. Jotkut huonekaluista oli ihan kivoja, mutta koska ne olivat ainakin olevinaan antiikkia niin hinta ei ollut kovinkaan halpa (paitsi ehkä antiikiksi..). Ja tilaa ne olisivat vaatineet paljon enemmän kuin mitä mun (Suomen) asuntoon mahtuu. Lisäksi suurin osa oli tietty tummaa puuta, joka ei nyt niin kauheasti mun makuuni ole. "Matkanjohtaja" osti hyllyn ja jotain muuta (pöytä?), yhteishinta kait n. 4000RMB (eli euroissa 400). Toimitus kotiinkuljetuksena Hangzhouhun tiistaiksi, kuljetuksen hinta n. 200 RMB..

Vilaisin pikaisesti myös "tehtaan" puolelle isoimmassa paikassa, siellä niitä antiikkihuonekaluja valmistui .. Oikeasti en tiedä, että korjaillaanko, lakataan yms vanhoja huonekaluja tuolla, vai tehdäänkö ne antiikit ihan alusta alkaen... 

Yhdessä paikassa oli kiva koiranpentu. Se oli kovin ystävällinen, mutta aika likainen. Rapsuttelin sitä hieman, mutta myöhemmin tuli mieleen, että olikohan siinä kirppuja. Tarttuuko koiran kirput ihmiseen? Kummasti alkoi kutittaan eri puolilta..

Vähän nälkäkin tuli, ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa.. Hieman kyselyä (yksi porukasta osaa ihan oikeasti kiinaa..) ja lopulta jokin ruokapaikka löytyi vastaapäätä sitä huonekalukauppaa, josta sitä lähdimme etsimään. Paikka oli varsinainen syöttölä: iso sali, pitkät penkit&pöydät koulun ruokalan tyyliin ja perällä pieni luukku, josta ruokaa sai tilata. Mentiin luukulle ja katsottiin mitä oli tarjolla.. siellä oli lautasilla jotain rusehtavaa erittäin epämääräistä mössöä. Päätettiin, ettei kenelläkään ollut niin nälkä, etteikö Ningbooseen asti jaksaisi..

Tunnin verran vielä automatkustelua ja sitten oltiin perillä, oikea hotellikin löytyi. Hotelleissa maksetaan käteisellä ja sisäänkirjottautuessa piti maksaa pantti, joka oli enemmän kuin huoneiden lasku yhdeltä yöltä. Rahat saa sitten takaisin ulos kirjottautumisen yhteydessä.

Ja sitten syömään. Joku oli tutkinut Hangzhoussa ilmestyvää englanninkielistä "turistilehteä", jossa on myös Ningbon ravintoloita, ja todennut, että ihan lähistöllä on jokin länkkärityylinen ravintola. Sinne siis, ja menut esiin. Aika hyvältä näytti ja hintatasokin ihan kohtuullinen. Yleensä länkkäriruoka on paljon kalliimpaa kuin tavallinen kiinalainen. Lisäksi siellä oli tarjous, että pääruoan yhteydessä jos maksaa 45 RMB:tä lisää saa alkukeiton, -ruuan ja jälkiruuan. Ja ruoka oli oikeasti todella hyvää, eikä maistunut yhtään kiinalaiselta: alkukeittona purjososekeittoa, alkuruokana jotain perunapaistosta , pääruokana kaksi kananrintafilettä perunamuusilla ja vihanneksilla ja jälkkäriksi vohvelia vaniljajäätelöllä, jotkut ottivat Creme Brulee:ta. Kaikki todella hyvää ja kokonaishinnaksi tuli jotain 110 RBM:tä. Joku kiteyttikin tunnelman sanomalla, että voisi käydä halaamassa kokkia..

Sitten lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Ensivaikutelmana oli, että onpas täällä vähän vakeä ja hiljaista.. kummakos tuo, siellä on vain jotain 2 milj. asukasta... Mutta tuli siis ihan pikkukaupunkifillis. Keskustassa väkeä riitti ja kaupat olivat auki ja kaikenlaista katumyyjääkin oli melkoisesti. Kerjäläisiäkin oli Hangzhouta enemmän (täällä niihin ei juuri törmää..). Aikamme vaelleltiin ja lopulta taksilla hotelliin. Osalla porukasta oli mielessä, etä jalkahieronta tekisi nyt terää, ja hotellilla oli sellaista, joten siinäpä sopiva päätös illalle. Paitsi ettei hotellilla ollut (vaikka aulassakin oli iso mainoskyltti asiasta).. Ehkä jossain naapurihotellissa? Käveltiin siis hotellin edusta katua muutamaan kertaan edestakaisin ja yritettiin etsiä jalkahoitolaa, muttei onnistunut. Ei missään. En sitten tiedä, olisiko tuolla järkevämmät aukioloajat noilla jalkahoitajillakin kuin täällä Hangzhoussa, kello oli kuitenkin jo 11 illalla - tai enemmänkin..

Yöllä vessassa käydessäni tuli sitten tutustuttua paikalliseen faunaankin: torakka killitteli mua vessan lattialta. Mietin, että viittiskö tuota yrittää tappaa, mutta koska lähistöllä ei ollut mitään sopivaa tappovälinettä ja torakkakammoiset kämppikset saattaisivat herätä, niin päätin antaa olla. Aamulla vessassa oli toinenkin (tai ehkä sama..) torakka, se viipotti lattiakaivoon... En maininnut siitäkään mitään. Hyvin nukutti ja meinattiin myöhästyä aamiaiseltakin, jota hotellin mainoksissa mainostettiin wester-stylenä .. aika kiinalaista, sanon minä.

Aamiaisen jälkeen tsekattiin ulos hotellista (tavarat jätettiin säilytykseen..) ja mentiin katsomaan Ningbon kuuluisinta (ja lähes ainoaa..) nähtävyyttä: jokin yksityisestä kirjakokoelmasta muodostunut "first library". Alkuperäinen keräilijä eli jotain 1500-luvulla. Itse "library" oli korttelin kokoinen ryhmä taloja ja puutarhaa, ihan mielenkiintoista. Ja vanhaa. Noita alkuperäisiä kirjoituksia tuolla ei kyllä tainnut olla. Pari tuntia tuolla taisi humahtaa.

Toinen mielenkiintoinen juttu tuolla matkalla oli kiinan kirjoitusmerkkien tutkiminen. Yhdellä oli sanakirja, jossa oli systeemi, miten noita merkkejä voi tutkia (ja siis löytää merkitys..). Muutenkin taisi reissulla olla aika paljon puhetta kiinankielestä;  mukana oli yksi joka osasi enemmän, kaksi n. puoli vuotta täällä ollutta ja sitten me loput kyselyiässä olevat newbiet, jotka ei osata juuri mitään (ja kaikilla eri opettajat, joten keskenäänkin osattiin eri juttuja..)

Yhtäkkiä sitten huomattiin, että jos aiotaan ehtiä junaan, niin itse asiassa sinne pitää lähteä heti.. Eikä mitään oltu syöty (haaveissa oli ollut käyminen Bola-bistrossa uudestaan, mutta nyt sen sai unohtaa – se veisi liikaa aikaa..). Pikaruokailu KFC:ssä sai ajaa saman asian.

Rautatieasemalle sitten selvisi, ettei olisikaan ollut ihan niin kiire: webissä oli ollut väärä aikataulu, ja juna lähteekin vasta tuntia myöhemmin.. Ja koska lipunosto ja rautatieasemalle  löytäminen oli sujunut nopeammin kuin luultiin (tosin taksi vei meidät linja-autoasemalle, mutta se oli ihan lähistöllä..) niin aikaa oli lähes kaksi tuntia. Aluksi istuskeltiin ulkona ja ihmeteltiin kiinalaisten touhuja (ja ne meitä..), mutta sateen uhatessa siirryttiin asemalle "pehmeiden penkkien" odotustilaan.  Junissa on kaksi luokkaa: pehmeät ja kovat penkit.. En ole ihan varma, missä luokassa meidän liput oli, todennäköisesti "kovilla" penkeillä, mutta päästiin odotushuoneeseen kuitenkin. Ehkä vartija ajatteli, että noi tyhmät länkkärit ei ymmärrä..

Odotushuoneessa tuli käytyä vessassakin, se oli sellainen lattiareikävessa. Mulla on hieman polvessa ongelmia, joten kyykistyminen meinasi olla hankalaa. Miten ihmeessä näitten huonojalkaiset vanhukset käy vessassa?? Vai pitääkö päivittäinen kyykistely jalat vetreänä?

Odotussali systeemi on mielenkiintoinen: ovi laiturille on lukossa, kunnes junan lähtöaika tulee ja silloin ne avataan. Sitten n. puolimiljoonaa kiinalaista (+ pari hölmistynyttä länkkäriä) vaeltaa yhtenä lössinä junaan (ne puolimiljoonaa kiinalaista tuli sieltä kovien penkkien odotushuoneesta..). juna ovella pitää näyttää lippu, mutta junassa sitten ei tarkistuksia enää ole.

Junavaunussa haisi vessa. Ei kuitenkaan sietämättömästi.. Vaunut olivat suomalaisia leveämpiä, toisella puolella köytävää oli kahden istuttava penkki ja toisella kolmen. Oli noilla penkeiillä ohuet pehmusteetkin, joten ei ne ihan kovia olleet. Juna oli ihan täynnä, suurin osa ilmeisesti opiskelijoita palaamassa viikonlopun jälkeen Hangzhouhun. Myyntikärrytkin kiertelivät pariin otteeseen tuolla hieman reilun parin tunnin matkalla. Muutamiin pikkukaupunkiin pysähdyttiin matkan varrella. Mulla oli ikkunanvieruspaikka, siitä oli kiva kattella ulos maisemia, ainakin aluksi.. Mitään metsätaipaleita täällä ei tosiaankaan näkynyt, mutta peltoja yms viljelmiä + taloja. Monenlaisissa sitä asutaankin. Mietittiin myös riisinviljelyä, viljelläänköhän tällä alueella riisiä? Jotkut pellot näytti siltä, että ne voisi olla. Mutta kun ei ole mitään hajua, miltä riisipelto ”isona” näyttää, sen tiedän, että riisi istutetaan taimina veden peittämään peltoon.. Mutta kuivuuko se pelto, kun riisi kasvaa? Vai onko se koko ajan vedessä?

Loppumatkan uloskatselun pilasi paitsi ulkona alkava pimeys myös ikkunanpuitteista kurkisteleva torakka… Toisella puolella vaunua sellainen kiipeili jo aikaisemmin, mutta n. puoli tuntia ennen perilletuloa joku kurkisti ikkunanraosta mun posken vieressä.. Ei se onneksi tullut ihan kokonaan ”ulos” asti, suurimman osan aikaa ainoastaan tuntosarvet näkyivät.. En kuitenkaan enää paljon nojaillut seinään/ikkunaan – enkä maininnut ötökästä muille ;-) Mutta vahdin kyllä sivusilmällä tilannetta. Vaikken nyt mitään kohtausta moisesta saakaan, niin en kuitenkaan halua tehdä lähempää tuttavuutta..

Perille päästiin, toivottavasti ilman torakkasalamatkustajia (mun kämpässä niitä ei ole näkynyt yhtään, naapuritalossa niitä kuulemma on..). Aika poikki olin, kun pääsin kotiin. Käväisin vielä Kedissä (pikkukauppa) ostamassa hieman sipsiä ja karkkia terveelliseksi iltapalaksi, laitoin vähän pyykkiä koneeseen ja ajattelin lösähtää sohvalle telkkarin seuraan loppuillaksi (kello oli n. 8). 

Jääkaapin oven avaamisen jälkeen ajattelin kuitenkin, että jospa kuitenkin siivoaisi keittiön lattian, seinän ja ovet yms..  Onnistuin näet heilauttamaan jääkaapin ovesta lasisen soijapullon lattialle ja yllättäen se särkyi.. Kumman korkealle ne soijaroiskeet lensi, mun paidassa oli olkapäässäkin muutama pisara. Vähän aikaa siinä sitten piti pohtia että mitäs nyt tehdään.. Parvekkeelta (=ayin siivouskomero..) rikkaharja ja –lapio ja siihen kauhottiin isoin osa soijasta ja lasinsiruista. Sitten rätillä kaakeileita pyyhkimään. Onneksi keittiössa on lattiassa ja seinillä aika isokokoiset kaakelit, jotka lähti suhteellisen helposti puhtaaksi. Saumoista en sitten osaa sanoa. Melkoinen tovi tuossa vierähti, mutta lopulta siellä oli siistiä, mitä nyt pieni vieno soijanhaju, ja pääsin sohvalle. Telkkarista ei tullut mitään, joten sitten DVD pyörimään. Vuorossa oli ”Troya”.

Tänään töissä käytiin lounaalla yhden työkaverin kanssa tavaratalon pikaruokapaikassa syömässä. Ei ollut hyvä kokemus: jotain paistettua rasvaista nuudelia jonkin pahanmakuisen vihreän kanssa.. Piti poiketa tavaratalon puolelle ostamaan jotain lisäevästä.

Nyt kun tätä kirjoittelen niin kello on 21.. enkä edelleenkään ole syönyt tänään mitään järkevää , tosin sen sijaan useita leivoskeksejä. Nyt ehtisi vielä kauppaan.. Onko pikanuudelisoppa järkevää, jos ostaisi ja söisi sellaisen? Joka tapauksessa tarvitsen jugurttia huomisaamuksi, joten syytä lopettaa pikaisesti (kaupat toki on auki klo 22:en ja pikkukauppa-kioskit ilmeisesti vuorokauden ympäri..). Johan tätä tekstiä tulikin..

PS.. "editointoongelmien" takia tätä on korjailtu useasti myöhemmin..