Torstai-iltapäivällä oli kiire töistä kotiin: kuljetus Shanghaihin oli varattu klo 17.00.. Onneksi olin tavarat katsonut jo aamulla valmiiksi, eli ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa reissuvaatteet päälle ja tavarat kantoon. Tulipahan ekan kerran Hangzhouhun tulon jälkeen pistettyä pitkät housut jalkaan.. Taksi jo odotteli, joten ei muuta kuin kyytiin. Taksissa sitten aloin miettiä, että mitä kaikkea mahtoi unohtua.. En keksinyt muuta kuin kameran piuhat, eli kuvia en saa nyt siirrettyä, enkä akkua ladattua.

Matka alkoi ihan rauhallisissa merkeissä, ajattelinkin jo, että hyvä tuuri, kun tuli rauhallinen kuski. Lähempänä Shanghaita olin kuitenkin jo osittain perunut tämän mielipiteen, kaistoja piti vaihdella koko ajan ja ohitella piennarta pitkin (mikä siis on yleisin ohituskaista..) Pari kertaa yksi pitkä kuorm-auo-rekka meinasi kaistaa vaihtaessaan liiskata meidät, toisella kertaa pientareella betonikaiteen ja rekan välissä oli jo aika lähellä..

Matka kesti kolme tuntia, joten perillä olin noin klo 20. En ollut vielä käynyt Shanghaissa, joten ajattelin, että pitäähän sinnekin päästä poikkeamaan. Ja siellä voisi sitten syödäkin jotain, päivällä olin käynyt tavaratalon pikaruokalassa syömässä paistettua riisiä, vihanneksia ja kinkkua. Hyvää, muttei kyllä riitä ihan koko päiväksi... Siispä lähdin lähes samantien ulos ja taksilla kohti 'Bund'ia (tai jotain sinnepäin), joka on Shanghaissa kuuluisa turisti-rantakatu. Matka kesti n. 40 min ja hinnaksi tuli n. 140 RMB:tä. En olis ehkä lähtenyt, jos olisin tiennyt, että sinne on niin pitkä matka...

Selkeästi Hangzhouta isommalta Shanghai vaikutti, ja enemmän pilvenpiirtäjiä. Ja rantakatu oli täynnä turisteja, kiinalaisia ja länkkäreitä. Koko ajan oli myös kaikenlaisia rihkamakauppiata, aika hyvin pääsin niistä kuitenkin eroon. Ehkä siellä oli niin paljon muitakin uhreja, ettei tarvinnyt yhteen 'takertua'. Vastarannalla oli TV-torni ja muitakin valaistuja rakennuksia, jokea pitkin purjehti valaistuja risteilyaluksia (.. ja vastapainona proomuja, joissa oli vain jokin pieni valotuikku..). Ihan kivaa. Nälkä alkoi kuitenkin olla melkoinen, joten lähdin pois sieltä.. Sitten olikin ongelma, että missähän päin täällä mahtaisi olla jotain ruokapaikkoja. Mulla ei ollut mitään karttoja, eikä muutenkaan tietoa, missäpäin ostoskadut sijaitsevat. Lähdin kävelemään yhteen suuntaan, jossa ajattelin että voisi olla jotain... ei oikein ollut.. Kumman pimeetä ja ei oikein mitään kunnon kauppojakaan, ainoastaan jotain rähjäisen näköisiä kiinalaiskioskeja ja suljettuja paikallisia kuppiloita. Tein täyskäännöksen ja palasin takaisin. Bundin lähellä, tien toisella puolella näyttikin lupaavammalta, kadun yllä roikkui isoja Pepsimainoksia.. Seurailin niitä, ohitin pari hienomman näköistä ravintolaa ja löysin mäkkärin.. Sieltä sai ainakin helposti ruokaa..

Takaisinpäin lähtiessä taksitilanne ei näyttänyt kovin lupaavalta, takseja ei ollut kovin paljoa liikenteessä, ja kaikki näyttivät olevan varattuja.. Ehdin jo henkisesti varautua pitkään taksinmetsästykseen, kunnes huonmasin, että valoihin keskelle risteystä oli pysähtynyt vapaa taksi. Kuski kierteli auton takana tutkimassa jotakin.. Ei näyttänyt kauhean lupaavalta, mutta päätin yrittää. Pääsinkin taksiin ja selitin, että Pudongiin (lentokenttä & hotelli olivat siellä) olisi suunnattava. Kovasti tuo ihmetteli ja annoin hotellin kortin, jota kuski tutki pitkään ja hartaasti. Ei kovinkaan vakuuttavaa... Jotain se myös kyseli/kommentoi, mutta toistelin vaan päättäväisesti että "Pudong". Mielenkiintoista keskustelua..

Lähdettiin kuitenkin ja matka sujui ihan hyvin.. Lähempänä lentokenttää sitten kuski alkoi arpoa, että missähän päin se hotelli oli. Käännyttiin jollekin sivutielle hieman ennen oikeata risteystä, kuski pysäytti siellä toisen taksin ja ilmeisesti kyseli ajo-ohjeita.. Hotelli kuitenkin löytyi lopulta, eikä kellokaan näyttänyt vielä ihan puoltayötä..

Aamulla sitten aamupalan (ei mitenkään erityisen hyvä..) jälkeen suuntasin lentokentälle ajoissa (toukokuun visiitillä oli vähällä myöhästyä koneesta Beijingissä..). Ohje oli olla kentällä kaksi tuntia ennen koneen lähtöä ja siinä ei ollut juurikaan ylimääräistä aikaa. Suuroin osa ajasta meni jonotellessa, ekaksi check-in ja sitten passin tarkistus.Nyt olin osannut täyttää kaikki tarvittavat laputkin etukäteen (..päinvastoin kuin Beijingissä...), joten noihin ei mennyt yhtään ylimääräistä aikaa. Kuitenkin portilla odotteluun jäi varmaan ainoastaan n. kymmenen minuuttia aikaa..

Lento oli pitkä ja puuduttava. Elokuvina oli jokin kiinalainen nuorisoleffa (yritin katsella sitä aluksi, mutta totesin, etten oikein tajua, mistä on kyse enkä siis jaksanut kiinnostua siitä..), "länkkärileffana" oli joku, jonka katsoin, mutta josta en nyt muista yhtään mitään .. ei siis ilmeisesti mikään kovin säväyttävä kokemus sekään..

Perillä oltiin hieman aikataulusta myöhässä (Shanghaissa oli ollut kiitotielle ruuhkaa.. katselin, että meidän perässäkin nousua jonotti 4 konetta..). Helsingissä pääsi tosi nopeasti ulos, sitten menin katsomaan bussiaikatauluja Tampereelle. En ollut etukäteen katsonut yhtään, joten ei ollut hajuakaan koska niitä menisi. Taululta huomasin, että seuraava lähtisi viiden minuutin päästä.. Onneksi tiesin, että mistä noi lähtee.. Puolilaukkaa siis bussiin, takki oli matkalaukussa, mutta sitä en ehtinyt kaivaa esiin. Bussinvaihtoa Keimolassa jouduttiin odottamaan lähes puoli tuntia, oli kuulemma jokin kolari ollut matkalla. Mutta oli ihana hengitellä raikasta ja syksyiseltä tuoksuvaa ilmaa, ja onneksi oli aika lämmintäkin ja aurinko paistoi. Siinä kohtaa taas tajusi, että taitaa se Hangzhoun ilma olla hieman saastuneempaa. Ja hiljaistakin oli.

Reilun kolmen tunnin päästä olinkin jo kotona äitin luona syömässä kanttarellimuhennosta ja perunoita, oli muuten hyvää..

Viikonloppu kului aika tiukan ohjelman parissa, ja viikolla sama tahti varmaan jatkuu. Töissäkin pitäisi ehtiä käymään...

Ensi maanantaina lähtee sitten lento takaisin kohti Kiinaa, perillä olen tiistai-aamuna, ja Hangzhoussa varmaan sitten joskus puolen päivän jälkeen. Töihin aion sielläkin sitten yrittää, vaikka univelat painaisi. Rytmin kääntö kuitenkin onnistuu paremmin, kun on väkisin hereillä tuon päivän niin pitkään kun mahdollista..