Sunnuntaina päätin lähteä tutustumaan hieman muihinkin kuin ruokakauppoihin..Jos vaikka löytyisi jotain kivaa vaatetta. Kävelin yhteen isoon tavarataloon, jonka tiesin ja -huh- tavaraa riitti. Siellä oli monenlaisia pieniä shoppeja mm. Vero Moda. En löytänyt yhtään mitään, mitä olisin edes jaksanut sovittaa. Hinnatkin oli mun mielestä jos ei nyt ihan niin ainakin hyvin lähellä Suomen tasoa. Löytö tuolla reissulla oli irtokarkit, siellä oli karkkikauppa, josta löytyi irtokarkkeina nallekarkkeja ja kolatutteja ym. sen tyyppistä (mutta ei salmiakkikaloja..). Pienehkö pussi (ainakin mun yleisellä irtokarkkimitalla mitattuna) maksoi 29 remppaa, eli n 2.9 €, eli ei mitenkään halpaa. Ehkä noi oli tuontitavaraa.

Illalla menin sitten työkavereiden (ja heidän puolisoiden, kaikkiaan meitä oli kahdeksan) kanssa syömään hot pot -paikkaan. Mielenkiintoista touhua, päydän keskellä on kaasuliekki, jonka päälle laitetaan iso pyöreäpohjainen wokkipannu, joka tässä tapauksessa oli jaettu kahteen osaan: toisella puolella oli tulista chililientä, toisella mietoa kanalientä. Sitten erikseen tilataan kaikenlaisia eri ruokatavaroita pikkupaloina, jotka sitten heitetään liemeen kypsymään. Esim. liha on niin ohuina viipaleina, että se on käytännössä kypsää samantien, mutta perunat ja lootuksen juuret kestää hieman kauemmin. Niitä paloja sitten ongitaan tikuilla sopasta (ja ohimennen kaadetaan kokispullo, tiputetaan puolet tavarasta pöydälle ja onnistuneessa suorituksessä jätetään vaan ruuasta tippuva liemivana päydälle..). Varsin sottaista puuhaa. Lopuksi kun on aikamme harjoiteltu, suoritetaan diplomityö: heitetään nuudelit liemeen ja yritetään sitten onkia liukkaita, mutta silti toisiinsa takertuneita ja pii-itkiä nuudeleita tikuilla pieneen kulhoon muun seurueen seuratessa ja kannustaessa vieressä. Varsinainen shownumero siis. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin säästyttiin tällä kertaa (pöytäliina imi cokiksenkin ennenkuin se alkoi valua housuille), yleensä kuulemma länkkäreiden kannattaa ottaa vaihtovaatteet tuohon touhuun...

Ruuan jälkeen jäätiin kotimatkalla pitemmäksi aikaa juttelemaan porukalla tienvarteen. Ilmeisesti lauma länkkäreitä on mielenkiintoinen nähtävyys, ja kadulla sen verran pimeä, että yksikin mummo, joka liikkui (työnnettynä) jonkinlaisen kolmipyörän ja pyörätuolin risteytyksellä päätti tulla oikein lähempää seuraamaan touhua. Me tietty luultiin, että se halusi jalkakäytävälle (siinä kohtaa oli luiska) ja annettiin tietä, muttei se kelvannut. Täällä ollaan kyllä ihan rehellisen uteliaita: jos jokin asia kiinnostaa, niin mennään lähemmäksi katsomaan. Vähän myöhemmin tuli siihen jokin täti selittämään kovasti jotain (tarttis sitä kiinaa..), asiana oli ehkä toteamus siitä, että olen pitkä, mutta mulla ei ole kauheasti mahaa. Se siis selitti jotain pituudesta ja taputteli omaa mahaansa ja osoitteli välillä mua. Tai ehkä asiana oli, että meillä on molemmilla yhtä paljon mahaa..  ota noista sitten selvää.

Kotiin päästyä olikin sitten jo aika kömpiä nukkumaan (heti parin tunnin japanilaisten ristikkojen tekemisen jälkeen.. ne ovat sitten melkoisia aikasyöppöjä..).

Tänään töissä kuulinkin sitten iloisia uutisia että saan loput tavarani huomenna, täytyy vaan lähteä töistä hieman aikaisemmin ottamaan niitä vastaan.