Tässä on enemmänkin kuvareportaasi, kuin varsinainen kirjoitus mun Hawaijin reissulta. Matka-ajankohta oli tammikuun loppupuoli, ja kohteena Havaijin Big Island. Hotelli oli Keahou Beachillä, jonkin matkan päässä Kailua-Konasta. Auto oli vuokrattuna koko viikon ja kilometrejäkin kertyi melkoisesti. Rannalla en ehtinyt lokoilemaan, oli niin paljon muuta mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää. Ja paljon jäi vielä asioita, joita ei ehtinyt..

Patsas paniolojen (cowboy) kunniaksi Waimeassa:

Näkymä Waipio-valleyyn:

Matkalla Hiloon oli useampiakin vesiputouksia (ei toki ihan tien vieressä, hieman piti poiketa näitä katsomaan):

Pieni ratsastusretki Waipio-valleyssa, alas rinnettä ja purojen (tai melkein jokiahan noi..) yli maasturilla (millään muulla tuonne ei olisi edes päässyt).

Poseeraus, huomaa W-taustalla, oppaan mukaan Waipio-nimi juontaa tuosta..

Big Islandilla on monenlaista maisemaa, kuva Keahou:n yläpuolelta, vehreää ja trooppista:

Ja sitten laavamaisemaa, todella karua:

Seuraavat kuvat ovat kaikki tulivuoripuistosta, ekassa taustalla vieläkin toimiva Mauna Loa:

Tuonne kauaksi, missä näkyy höyryä (laava purkautuu mereen) jos olisi kävellyt, niin olisi nähnyt sulaa laavaa. En voinut, ilta (=pimeys) oli tulossa, enkä ollut mitenkään varustautunut. Harmitti!

Kuvaa Keahousta Konaan päin:

Yksi kohokohdista oli valaankatselureissu (ryhävalaita). Moneen tilanteeseen ei kamera ehtinyt mukaan, tässä jotain pyrstöjä:

Tosin samana iltana totesin, ettei sitä välttämättä tarvitse millekään venereissulle lähteä, näkyy niitä hotellin rannastakin.. (Valaankatseluvene, ja ne kaksi pientä mustaa kohoumaa ovat valaita, joista toinen juuri hengittää..)

Muutama "pakollinen" auringonlasku-postikorttikuva hotellin rannasta.

Yhtenä päivänä lähdin vähän pidemmälle ratsastusreissulle Waipion kukkuloille, kohtalaisen karua on täälläkin.

Kauempana olevat mustat pisteet ovat nautoja.. niitä siellä riitti.

Saaren pohjoispään laaksoja. Waipio-valley on perimmäisenä.

Tällä reissulla piipahdin myös sen ainoan kerran rannalla..

Snorklausreissulla:

Kapteeni Cookin muistomerkki:

Merikilpikonnat kiipesivät päivää paistattelemaan hotellin rannalla oleville kiville:

Ja vielä pari "postikorttia".

Hieno reissu siis oli, viikko perillä oli liian lyhyt aika.. Uudestaankin menisin, ainakin jos joku muu maksaisi matkan (=ei ihan halpaa touhua)...

Tavarat oli ensin kääritty suojapaperiin (jokainen astia ja esim. kenkäpari omaansa, vaatteita ei sentään ollut kääritty..), sen jälkeen laitettu pahvilaatikkoon ja pahvilaatikot oli sitten vielä kahdessa isossa vanerilaatikossa, sohva omassaan, ja muut omassaan. Joku vaate pahvilaatikko oli hieman ruttaantunut, mutta kaikki tavarat olivat ehjiä ja kunnossa. En muista, kerroinko jo aikaisemmin, että innokkaat muuttopakkaajat olivat pakanneet muutaman asiaankuulumattomankin (kämpän kalustukseen kuuluvan..) tavaran mukaan, eli vaatehuoneen nurkassa lojunut ohjaajantuoli ja pesuhuoneen hammasharja setti olivat tulleet vahingossa mukaan. Tosi tarkkana pitäisi pystyä olemaan pakkauksen aikana, mutta minkäs teet, kun pakkaajia on kolme ja itseä vain yksi.

Suomen muuttosedät sitten kantoivat laatikot sisään ja kokosivat sohvan (=jalat ruuvattiin kiinni), mutta muuten en halunnut heidän purkavan tavaroita. Mulla oli jo valmiiksi paikat aika täynnä tavaroita, joten olisi siinä ollut ihmettelemistä, mihin roinat tuuppaa. On kyllä vieläkin ihmettelemistä, ihan kaikille ei paikkaa ole vielä löytynyt.

Viime viikon lomailin Rukalla (tässä yksi syy siihen, ettei kämppä vieläkään ole kunnossa..). Oli se kyllä hassua, täällä etelässä oli jo ihan täysi kevät, ei lumen hippuakaan missään, mutta siellä oli vielä ihan talviset tunnelmat. Rinteet olivat vielä hyvässä kunnossa, samoin hiihtoladut (vaikka ite en käynyt kuin ihan pienen hiihtolenkin viimeisenä päivänä). Meillä oli sellainen iso kommuunimökki vuokrattuna ihan rinteen vierestä (30 m mäkeen), mutta mulla oli jalat sen verran romuna, että tuonkin matkan käveleminen laskettelumonot jalassa oli yhtä tuskaa. Onneksi lasketteluun ne ei juuri vaikuttaneet, kunhan vältteli ankkuri- ja sompahissejä. Ja onneksi Rukalla on niin monta tuolihissiä..

Kun tulimme takaisin, oli täällä ihan kesäkelit. Sunnuntaina mietin, että olisi paljon hommia, sisällä pitäisi purkaa loput tavarat ja toisaalta ulkonakin riittäisi tekemistä. Mutta siinä kelissä ei tarvinnut kauaa pohtia, kumpaa tekisi, ulos oli päästävä! Siinähän se päivä sujui rattoisasti kiviä kanniskellessa, haravoidessa ja kukkapenkkejä siistiessä. Tätä Kiinassa ollessani kaipasin! Ja ne tuoksut, kun keväinen maa tuoksuu raikkaana.. sitä ei Kiinassa tosiaankaan ole.. Ainakaan kaupungissa. Lumikellot, krookukset (ja luonnonkukista sinivuokot ja näsiät.. ja leskenlehdet) kukkivat jo pihassani, posliinihyasintti jo melkein ja narsisseissa ja tulppaaneissakin on jo pitkät piikit. Jes. Paljon tuli myös keksittyä projekteja tulevaksi kesäksi...

Matka oli kiva, mutta auttamattomasti liian lyhyt. Hangzhoussa olimme sunnuntaina puolelta päivin, ja olin jopa onnistunut hieman torkahtelemaan koneessa, joten jo sunnuntainakin jaksoi jotain tehdä. Eli siis heti vain elektroniikkamarkkinoita ja silkkimarkkinoita matkakaverille näyttämään. Mä en ostanut mitään, nukkumisesta huolimatta tuntui, ettei oikein jaksanut keskittyä... Myöhemmin menin moikkaamaan kaveria ja katsomaan yhtä temppeliä (täytyyhän matkoilla aina käydä nähtävyyksiä katsomassa!) En ollut tuolla(kaan) aiemmin käynyt, joten ihan mielenkiintoista. Tosin temppelissä sitten lopui kamerasta akku ja laturi ei tietenkään ollut mukana koko matkalla. Koskahan mä oppisin muistamaan kameran latauksen? Ei meinaan ole ihan ensimmäinen kerta, kun noin käy. No, siihen loppui sitten kuvaaminen tältä kierrokselta. Ilma oli yllättävän kylmä,hieman sateli ja tuuli, ja mulla ei ollut edes kaulahuivia mukanani.. Onneksi sain sellaisen kaverilta lainaksi. Tarpeen oli, kiitos siitä! 

Temppelin jälkeen menimme vielä Xihun rantaan katsomaan yhtä puistoa, jossa olen itse käynyt kerran aikaisemmin, lootuksien kukinta aikaan. Nyt ei ollut lootuksista vielä tietoakaan, mutta kirsikat ja magnoliat kukkivat, samoin kameliat (mutta ne nyt kukkii lähes koko talven..). Ja kukki moni muukin, jota en tunnista.. Tosin yhdelle viime kesänä ihmettelemälleni kukalle (kamelian lisäksi..) olen onnistunut saamaan jonkinlaisen nimen, eli se yleinen keltakukkainen riippuvaversoinen pensas on  "primrose jasmin"  (muistaakseni, tai ainakin jotain todella samantyyppistä). Törmäsin nimilappuun joskus viime kesänä Hz:n botanical gardenissa. Puistossa oli jo nättiä, riippapajuissa oli ihanan hento viherrys. Sieltä mentiin sitten syömään Banana Leafiin ja jalkahieronnan kautta hotellille. Jalkahieronnassa sai tehdä jo tosissaan töitä, ettei nukahda.

Töissä oli kiva nähdä taas tuttuja. Ja kiinalainen ruokakin oli taas ihan hyvää. Illalla mentiin muutamien kiinalaisten työkavereiden kanssa armyyn, ja sain taas paikan hyvää tofua. Siitä on tullut mun ehdoton suosikkiruoka, harmi vaan, että melkein kaikki muut armyn ruuat kyllästyttää. Ei ne pahoja ole, mutta jotenkin vaan maistuvat niin samalta.. Ruuan jälkeen menin vielä kasvohoitoon... Piti pitää kiirettä koko reissun ajan, että ehti tehdä kaikkia haluamiaan juttuja, kun aikaa Kiinassa oli niin vähän. 

Tiistaina sää muuttui huomattavasti lämpimämmäksi. Mittarissa oli varmaan jo ainakin 15 astetta ja aurinko olisi paistanut, jos vaan sumun läpi olisi jaksanut...Illalla olikin sitten vuorossa Indian Kitchen (sokeitten hieronnan jälkeen..). Se ei kyllästytä.. Sieltä mentiin sitten Hefangille ja sieltä sitten vielä iltamarkkinoille. Mulla lähti hieman mopo käsistä, ostin illan aikana melkein enemmän kiinakrääsää kuin koko 1.5 vuoden oleskelun aikana yhteensä.. Puolustuksekseni sanon, että osa jutuista oli kyllä sellaisia, joita olin jo harkinnut aikaisemminkin (: Ja  tee ei oikeastaan ole krääsää. Iltamarkkinoilta ostin "perus"pashiminoita á 12 remppaa (tinkimisen jälkeen) ja sitten, kun lähdettiin sieltä pois, niin yksi porukasta kertoi ostaneensa samaan aikaan (luultavasti) samoja huiveja 10 rempalla. Ja tinkimättä... Höh!

Keskiviikkona meni töissä palaverien takia hieman pitempään. Tarkoituksena oli käydä Decathlonissa, ja kyllähän me sinne ehdittiinkin- 15 minuutiksi ennen sulkemista. No, mentiin sitten tutustumaan Auchanin (tavaratalo) valikoimiin, se oli vielä tunnin auki..

Torstaina olikin sitten kotiinlähdön aika. Iltapäivällä lento Pekingiin ja siellä pikaiseti hotellin kautta krääsämarkkinoille (auki n. 1/2 h), en ostanut mitään.. ja sitten paikalliseen suomalaiseen ravintolaan syömään. Ruoka ei muuten tuntunut yhtään niin hohdokkaalta kuin viimeksi.. (Siis oli se hyvää, mutta nyt ei mennyt ihan ekstaasiin jo siitä, että näkee ruokalistan ja löytää sieltä niin paljon kaikkia sellaisia ruokia, joita ei ole ollut mahdollisuus syödä moneen kuukauteen..).

Pekingistä päästiin sitten ilman isompia kommelluksia Tampereelle. Tällä kertaa matkalaukutkin ehtivät Helsingissä vaihtamaan samaan koneeseen.

Kontin (=mun kiinantavaroiden) tulopäivästä ei ole vieläkään tietoa. Ekaksi kontin piti saapua satamaan 11.3., sitten tuli tieto että viivästyy, uusi päivä on 19.3. Ja sitten että 22.3. En tiedä, onko tullut, en ole torstain jälkeen lukenut työmeilejä.. Sitten purkamiseen menee muutama päivä ja tullaukseen samaten, eli jos oikein onnistaa, niin ehkä jo ensi viikon lopulla voisi tavarat olla vihdoin täällä. Todennäköisemmin ehkä kuitenkin vasta seuraavalla viikolla. Muuttofirmalla on 60 pvn "ovelta ovelle" takuu, aika tiukoille taitaa mennä.

Kelalta tuli muuten pari viikkoa sitten selvityspyyntö... Tiukkaan sävyyn siinä pyysivät selvitystä, missä maassa aion tulevaisuudessa majailla. Olin luullut, että muutoilmoitus riittää, mutta ei kuulemma riitä, pitää tehdä erillinen ilmoitus. No, noinhan se taisi lähtiessäkin olla.

Mun piha täällä on muuttanut muotoaan.. Kun lähdin, niin koko piha oli kuin pienimuotoisen pommin jäljiltä, talo liitettiin kunnallistekniikkaan ja kaivurit joutuivat kaivamaan melkein puoli kierrosta (ja tietty juuri siltä "paraatipuolelta") talon ympäri, ja kun maaperä on kiveä ja savea, niin näky oli aika karmea. Etuovelta ei kovin hyvin päässyt edes kulkemaan, kun joutui kiertelemään kaivantoja. Nyt ovat jo onneksi hieman tasoitelleet ja siistineet seutua, pihaan oli jopa tuotu kivituhkaa paikkailemaan hieman onnettomaan kuntoon joutunutta pihatietä. Olisivat vaan kaivaneet sinne salaojaputket samalla, ne olisivat olleet tarpeen.. Tosin aikamoinen osa pihan savesta tuntuu siirtyneen mun ja reissunaikaisen talonvahdin kenkien myötä eteisen matolle.. eikä ayi enää ole siivoamassa, joten ei kai auta kun tarttua itse imuriin..

Niin, Japaniin.. Atamista lähdettiin sitten siis junalla kohti Kiotoa. Mulle yksi junamatkan tärkeimmistä tavoitteista oli "bongaa Fuji", sen kun jonkun oppaan mukaan pitäisi näkyä junasta. Ja kyllä se näkyikin! Ei nyt niin kovin lähellä, mutta kuitenkin. Mutta en onnistunut saamaan siitä itse kovin hyvää kuvaa, aina tuli joku rakennus tai sähkötolppa tai lopuksi se oli liian takana junan menosuuntaan nähden. Onneksi matkakaverilla oli parempi onni:

Ilma ei siis ollut ihan kirkas, ja aina välillä vuori oli pahasti pilvessä. Mutta myös näkyi välillä ja se oli pääasia.

Kiotossa meillä oli varattuna huone Ryokanista, japanilaisesta majatalosta. Kengät jätettiin ulko-ovelle ja tallustettiin tossuissa melkoisen sokkeloisia käytäviä ja välillä pienen talvipuutarhankin läpi talon perälle. Huone oli taas tatamihuone, mutta siihenhän oli jo totuttu :) Mutta huone oli hirmuisen kylmä, joten ilmastointilämmitys laitettiin heti päälle. Aluksi epäiltiin, että toimiiko se, mutta kyllä toimi, onneksi. Ei se huone silti missään vaiheessa mikään hirmuisen lämmin ollut. Ja vessa ja pikkarainen kylpyhuone olivat ihan lämmittämättömiä. Suihkuun meno kysyi hieman luonnetta. Ja sieltä poistulo...

Vessa oli täällä, kuten suurimmassa osassa muuaallakin Japanissa, hyvin varusteltu: löytyy renkaanlämmitin (täällä se oli kyllä tarpeen), erilaisia suihkuja ja suihkun tehonsäätö, monessa muussa pytyssä oli myös nappula "hämäysääniä"  varten (eli jos meinaa toimituksen ohessa päästä kiusallisia ääniä, voi niitä kätevästi peittää huuhtelu tms. äänillä...) ja esim. erilliset etu- ja takapään suihkut... Kaverin ottama kuva pöntön napeista:

Illan kiertelimme Kiotossa, mentiin jonnekin ostoskaduille (kävellen ja matka oli pitempi kuin kartasta näytti..) ja sielä taas kivaan sushibaariin. Ja taas oli hyvää. Siellä oli jopa hieman englantia puhuvia, ja kun kuulivat mistä oltiin, niin tiesivät jopa jotain Suomesta - Matti Nykäsen, ja hänen nykyiset toilailunsa... No, toivottavasti tiesivät muutakin.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten temppeleitä katsomaan. Niistähän Kioto on kuuluisa, ja tietenkin geishoista (joita ei nähty - ei kyllä edes yritetty). Pari temppeliä (ja puutarhaa) kierreltiin, sitten alkoi jo tulla yliannostusta.

Ekaksi oli yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä, Kultainen paviljonki

Kuten kuvasta näkyy, ilma oli loistava, todella kuulaan kirkas ja tyyni. Kovin lämmintä ei ollut, hieman nollan yläpuolella, auringossa onneksi enemmän.

Sitten kävelimme vähän matkan päähän, jossa oli taas erittäin kuuluisa kivipuutarha. Suomessa yksi arkkitehdiksi opiskeleva ystäväni sanoi nähneensä kuvan puutarhasta jossain oppikirjassaan. Aika mielenjäävä tuo onkin... ei kyllä ehkä ihan sellainen "puutarha", minkä omaan pihaan haluaisi.

Vähän rehevämpää ja vihreämpää sen olla pitää! Samalla alueella oli kyllä hieman enemmän mun makuuni oleviakin osia.

Mielenkiintoista tuolla oli, että ruohoa ei ollut, vaan pohjana oli sammalmatto. Siltä osin mun kotipuutarhassa on ihan tahtomatta japanilaista tunnelmaa :)  Toi paikka on varmaan todella upea keväällä ja kesällä, nyt sitä loistoa näki jostain siellä myytävistä postikorteista.

Jalat olivat kyllä kovilla kaikesta kävelystä, illalla kävimme kuitenkin vielä hieman ostoksilla. Mä löysin ihanaa Barbapapa kylpyhuone (tms.) tavaraa. Ostin siskon lapsille pienet tuliaiset. Ei ne kyllä niiden päälle varmaan ymmärrä (ei taida Barbapapaa tulla enää telkkarista..?), mutta minä ja sisko ymmärretään! Oli yksi meidän ehdottomista suosikkiohjelmista silloin joskus..

Viimeinen matkakohde oli Osaka, siellä yövyimme yhden yön ennen lentokentälle menoa. Aika väsynyt olin jo reissaamisesta, mutta sain itsestäni sen verran irti, että menin katsomaan Osakan palatsia. Sen verran myöhä jo oli, etten päässyt sisälle, mutta ihan hieno paikka se oli ulkoapäinkin. Ja kauhean korkean kukkulan (ja linnoitusten) päällä. Jalat olivat jo aivan poikki kaikesta kävelystä...

Seuraavana aamuna olikin episodi "lentokentälle meno". Ei meinaan ollut ihan yksinkertaista.. Hotellilta oltiin jo edellisenä päivänä kysytty, että kauanko matkaan pitää varata aikaa (n. 1h) ja oltiin myös hankittu liput edeltäkäsin. Mulla oli jenit sen verran vähissä, enkä viitsinyt nostaa enää lisää, että en raaskinut ostaa paikkalippua, matkakaverit sen sijaan olivat hieman enemmän varoissaan, ja ostivat sellaiset. Matkaan piti lähteä aamulla aikaisin, samoihin aikoihin, kun hotellin aamiainen vasta alkoi. Saatiinkin sitten eväspussit mukaan. Pienen odottelun jälkeen juna tuli ja hypättiin mukaan. Mun piti mennä eri vaunuun kun kaverit, Japanin junissa on sellainen systeemi, että osa vaunuista on varattu täysin paikkalipullisille, sitten muutama erillinen vaunu on varattu ei-paikkalipullisille. Ja ne vaunut olivat täynnä... Onnistuin kuitenkin tuurilla löytämään istumapaikan, vaikka olinkin hieman myöhässä (jouduin vaeltamaan lähes koko junan läpi etsiessäni vaunua, jossa saan olla... onneksi mulla oli vähän matkatavaraa.). Matka sujuikin ihan mukavasti eväitä syödessä ja maisemia (taloja ja kaupunkia koko aika..) katsellessa noin 50 min, kunnes saavuttiin jollekin asemalle ja kaikki hyppäsivät pois junasta, minä perässä... Tässä vaiheessa olin jo hieman ihmeissäni, että mitä tapahtuu, olin luullut, että juna menee suoraan lentokentälle. Junassa oli ehkä ollut jotain kuulutuksia japaniksi.. Asemalla oli kuitenkin jotain kylttejä, että tältä laiturilta lentokenttäjunaan, joten totesin, että tässä kai sitten vaan vaihdetaan junaa ja jatketaan sitten. Laituri oli ihan täynnä, joten en viitsinyt edes yrittää etsiä kavereitani, ne kun oli aika kaukana junan peräpäässä. Eikä ollut sitä soittomahdollisuutta... Noin puolen tunnin odottelun ja parin hämäysjunan jälkeen saapui lopulta lentokentälle menevä juna (seurasin niitä japanilaisia, joilla oli iso matkalaukku, niitä oli paljon..oli siellä laiturilla kyllä yksi sellainen ymmärrettävä valotaulukin, josta näki, mihin aikaan ja minne junat oli menossa). Olin aika jäässä, lämpötila taisi olla nollan kieppeillä ja tuuli oli kohtuullisen voimakas, enkä oikein ollut varautunut pukiessani siihen, että joutuisin seisoskelemaan pitkiä aikoja ulkona... Tässä junassa ei ollut toivoakaan istumapaikasta, vaunukin oli enemmän sellainen kaupunkijunatyyppinen kuin pitkille matkoille. Noin 10 minuuttia mentiin ja sitten juna taas pysähtyi ja kaikki ulos. Siinä kohtaa huomasin, että se vaunu, jossa olin, oli ollut toiseksi viimeinen, eikä matkakavereita näkynyt... Kaikki matkalaukulliset lähtivät kävelemään johonkin suuntaan, joten minä sitten perässä. Yritin kyllä kuikuilla, eikö missään näkyisi tuttuja, mutta ei. Asemahallista päästiin ulos ja mentiin johonkin jonoon. Aluksi mulla ei ollut hajuakaan, mikä jono on kyseessä, mutta kun kaikki muut matkalaukulliset asettuivat kiltisti jonoon, niin minä perässä. Kulman takana sitten näin, että bussiinhan tässä jonotetaan.. Onneksi japanilaiset sentään osaavat jonottaa, eivätkä kiilaile. Taas kului ulkoilmassa puolisen tuntia, onneksi nyt oli hieman tuulensuojaa.. Hieman mua alkoi (matkakavereiden katoamisen lisäksi..) huolestuttaa kello- lentokoneen lähtöön oli enää noin tunti..  Lopulta pääsin bussiin ja bussilla ihan lentokentälle asiti. Lentokentän ovella oli vielä jotain virkailijoita, jotka tarkistivat kaikkien liput. Pelästyin, että nyt kerätään vielä jokin bussimaksu, ja mulla on rahat melkoisen loppu.. Mutta onneksi asia oli päinvastoin... sain virkailijalta hieman rahaa takaisin..

Lentokentällä sitten näin matkakaveritkin. Niille oli käynyt junanvaihdossa hieman köpelösti. Kun lentokentälle menevä juna oli tullut, he olivat hypänneet kohdalle tulleeseen vaunuun (ja se oli ollut miellyttävän tyhjäkin..) ja sitten todenneet, että junan etupää lähti ja he ei.. Onneksi niillä oli tarpeeksi rahaa taksiin, ja olivat sitten tulleet taksilla kentälle. Ja olivat niin paljon mua nopeampia, että olivat jo ehtineet tsekata lennolle ja odotellakin mua jo jonkin aikaa. Lentokentällä ne olivat myös kuulleet syyn tuohon monimutkaiseen matkaan: lentokenttä on saarella pitkän sillan päässä, ja tuuli oli niin kovaa, että junat eivät päässe sillan yli? Omituista, luulisin junan nyt painavampi ja vakaampi olevan kuin bussi... Mutta lopulta mäkin pääsin siis kentälle ja koneeseen, ja loppumatka sujuikin taas ihan käsikirjoituksen mukaan.

Siis tällainen Japanin matka. Hieno reissu kaikenkaikkiaan, ja haluaisin kyllä käydä vielä uudestaankiin. Ehkä joskus kevätaikaan, kun kirsikat kukkivat...

PS. Lisäilin muutaman kuvan ja hieman lisää selitystä tuohon aiempaan juttuunkin..

Paluumatka sujui ilman isompia sählinkejä mun osalta, ainoastaan matkatavarat eivät ehtineet Helsingissä vaihdossa mukaan Tampereelle, mutta nekin tuli sitten seuraavalla koneella ja toimitettiin kuriiripostilla ovelle... Ja itse olin niin umpiväsynyt Helsingissä (olin taas heränyt aamulla jo klo 4, enkä saanut koneessa nukuttua), että kesti hieman aikaa tajuta, että munkin todella täytyy mennä uuteen turvatarkastukseen vaikka vaan sisämaan lento onkin. Työlästä repiä läppäriä pois (jo toiseen kertaan) liian tiukkaan pakatusta läppärirepusta. Kynsikin katkesi moisessa touhussa :( 

Seuraavana päivänä muutinkin sitten jo "omaan" kotiin, tosin vielä osittain lainatavaroiden keskelle. Mutta vähitellen on omat tavarat (ne mitä olin Suomeen jättänyt) haettu varastosta pois ja kämppä alkaa hieman näyttämään jo asutulta. Kontin pitäisi näillä näkymin saapua Suomeen 11.3., sitten tullaus yms. vie jokusen päivän. Aikaerostakin toipui lopulta, tosin puolitoista viikkoa se vei. Oli vielä niitä Havaijin "pohjiakin" toipumatta.

Täällä alkoikin sitten kirpakat pakkaset, pakkasta oli yli 30 useampana päivänä. Putketkin jäätyi pesuhuoneesta, mutta onneksi ne suli sitten kun pakkanen hieman laski. Eikä kait aiheuttaneet mitään vahinkoja. Nyt kun oli taas uudestaan hieman kylmempää, pidin hanan tippumassa.

Mutta kylmästä huolimatta kivaa on. Taivas on sininen, hanget hohtaa ja on puita ja metsää ja tilaa. Ei harmita! Eikä se kylmäkään tunnu niin pahalta ja ainakin sisällä on lämmintä!

Mutta nyt sitten Japanin reissuun:

Lähdettiin siis lauantaina hieman ennen (länsimaista) uutta vuotta reissuun. Netin tökkimisen takia (ja tietenkin alunperin oman laiskuuden ja sen, että kaikki pitää jättää viime tippaan..) hotellien varaus yms. aiheutti pientä jännitystä, mutta lähtiessä oli jo joka yöksi tiedossa majapaikka.

Ekaksi Tokioon, jossa olimme pari päivää. Juna lentokentältä hotellille kesti melkoisen kauan, ja meillä ei edes ollut mitään kovin hyvää Tokion karttaa eikä me meinattu oikein tajuta, että missä junaa pitäisi vaihtaa ja millä maanalaisilla mennä, että pääsisi hotellille. Lopulta kartan tiukan tavaamisen jälkeen ja kanssamatkustajien avustuksella kuitenkin suoriuduimme hotellille. Oli jo aika ilta, ja meidän hotelli oli hieman hiljaisemmalla alueella, joten kadut olivat lähes tyhjiä.. Oli aika outoa ajatella olevansa kuitenkin suurkaupungissa. Seuraavana ongelmana oli puhelimet, jostain syystä ne eivät saaneet signaalia (yöllä sitten mulle lopulta välähti päähän - näin telealan "ammattilaisena" - että eihän Japanissa ole GSM:ää.. Onneksi ei tuosta ehditty kysyä mistään, olisi hieman nolottanut...) ja meidän oli soitettava matkakaverin japanilaiselle tuttavalle ja sovittava seuraavan päivän ohjelmasta. Onneksi oli puhelinautomaatti, jolla asiat sitten hoitui. Mutta outoa (ja vaikeeta) matkustaa ilman puhelinta, piti aina matkaseurankin kanssa sopia missä nähdään ja koska.

Seuraavana päivänä kiertelimme hieman Tokiossa. Japanissa on uutena vuotena muutaman päivän loma, ja kuulemma iso osa tokiolaisista matkustaa perheidensä luo (tai kanssa) maalle.. Aika autiota olikin, metrotkin olivat lähes tyhjiä. Ei kait välttämättä ihan vastaa normaalia todellisuutta. Tosin kyllä turistinähtävyyksissä riitti väkeä, kävimme parissa temppelissä, ja jollain ostoskadulla, josta alla kuva:

Yhtenä päivän tärkeimmistä ohjelmanumeroista oli junalippujen osto, johon tarvittin tämän japanilaisen ystävän avustusta. Ja ihan mahdoton siitä olisi turistin itse selvitä. Siellä oli joku ylipaksu puhelinluettelo, jossa oli (kai) kaikki mahdolliset aikataulut japaniksi, ja siitä sitten valitsemaan, millä junalla ja koska mennään.. Me haluttiin mennä Shinkansenjunalla, vaikka se olikin hieman kalliimpaa. Maksaessa sitten tulikin ongelma, matkakaverin Visa ei käynyt .. eikä mun Visa ... eikä Master .. (siis niiden olisi pitänyt käydä, mutta varmennus ei jostain syystä onnistunut), onneksi mulla oli vielä kolmas korttikin mukana ja Diners sitten kelpasi. Ilman sitä olisimmekin olleet pulassa. Mulla ei ollut yhtään jeniä, kaverilta olin lainannut siihen asti tarvitsemat. Se sentään oli ollut niin fiksu, että oli hieman jo Kiinassa vaihtanut. Mutta ei kyllä tarpeeksi koko porukalle, eikä varsinkaan koko ajaksi. Ja osa majoituksestakin piti maksaa käteisellä. Kävin tuolloin yrittämässä rahan nostoa myös läheisestä pankkiautomaatista, mutta siellä ei saanut nostettua kuin Japanissa myönnetyillä luottokorteilla. Hieman alkoi hirvittämään, että mitäs jos mistään ei saa rahaa nostettua, eikä luottokortit kelpaa ja ei saa edes soitettua apua mistään...Onneksi sitten jostain oppaasta selvisi, että parin pankin automaateista saa nostettua myös ulkomaalaisilla luottokorteilla (ainakin jos ne toimivat..). Illalla kohtalaisen hakemisen jälkeen lopulta löysimme yhden tarpeeksi vapaamielisen automaatin, ja saatiin rahaa. Helpotti kummasti.

Japanin keisarin palatsi on yleisölle auki vain kaksi kertaa vuodessa: Keisarin syntymäpäivänä ja uuden vuoden päivänä. Hieman mietimme, että pitäisikö mennä katsomaan, mutta kun aamulla näimme massiiviset jonotusjärjestelyt, niin tulimme toisiin aatoksiin.. Näitä jonotusalueita oli (ainakin) kaksi, ja tämän edessä oli sitten varsinaiset lipunmyyntijonot.. Mutta siis tuolloin aamulla niitä vasta rakennettiin.

Kovin paljon ei Keisarin palatsista ulkopuolelle näkynyt, tässä yksi kuva. Paikalla oli muuten myös iso lauma kiinalaisia turisteja, jotka kaikki halusivat ottaa poseerauskuvia toisistaan.

Tokio Towerissa kävimme - jonotuksesta huolimatta. Aika ruma Eiffel-kopio, mutta näköalat olivat kivat, vaikkei Fujia näkynytkään (olimme ylhäällä vielä päivänvalolla..ja kuulemma hyvällä kelillä se näkyy). Kierrettiin vielä kaikki paikan museot ja muut näyttelyt, osa oli ihan mielenkiintoisia. Oikeastaan kaikki muut paitsi vahakabinetti oli ihan käymisen arvoisia.

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Atamia, kuumista lähteistään tunnettua kylpyläkaupunkia. Aluksi tarkoitus olisi ollut päästä johonkin Fujin lähelle, mutta koska oli japanilaistenkin loma-aika, niin kaikki paikat olivat ihan täynnä - tai vaihtoehtoisesti kiinni. Ei Atamikaan kovin kaukana Fujista ollut, ja hyvällä ilmalla se olisi ehkä jostain vuorten takaa näkynytkin, mutta ei nyt.. vaikka kelit ihan kohtalaiset olivatkin. Mutta kuumia lähteitä riitti, tässä kuva yhdestä. Noi kiviasetelmat on kai rakennettu kaunistamaan lähdettä, eivätkä kuulu siihen luonnollisesti..

Noiden lähteiden ympärille on sitten syntynyt kylpylöitä, ja jossain sen tapaisessa mekin yövyimme. Hotellissa oli omat kuumat kylvyt miehille ja naisille (yläkerrassa, täällä ei ollut mitään hienoja ulkoaltaita) ja lisäksi pihalla höyrysi jokin lähde, jossa olisi saanut kypsentää perunoita tai kananmunia. Ei kokeiltu, mutta oikesti ihmiset tekivät niin ainakin yhdellä kadun varressa olevalla lähteellä.

Kuuma kylpy oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Naisten puolella oli kaksi allasta, kuuma ja vielä kuumempi (miehillä oli kuulemma vain se vielä kuumempi..). Ekaksi piti käydä suihkussa ja sitten altaaseen istumaan. Allas oli sellainen n. 1.5 x 2 metriä ja istumasyvyinen (eli kun istui pohjalla, niin vesi ylettyi hartioihin). Ja vesi oli kuumaa, hädin tuskin pystyi olemaan. Kun tarpeeksi kauan oli itseään kaltannut tuossa vedessä, pystyi siirtymään siihen vielä kuumempaan (lämpömittari näytti muistaakseni kyllä vain n. 42 astetta??). Jotenkin toi tuntui olevan vielä "kovempaa" kuin saunassa olo... tosin en edes ole kyllä ite mikään kummoinen saunojakaan... Rentoutti kyllä aika kivasti. Puhuhuoneen puolella oli "tuoteselostus", eli mitä kaikkia aineita vedessä oli (ja ei edes japaniksi vaan "kemiaksi"..). Pienet kemian kertausjarjoitukset tuli samalla, kun yritti miettiä, että mitä mikäkin alkuaine/yhdiste taas olikaan. Kummasti vain noikin asiat unohtuvat, vaikka kemia oli joskus lukioaikoina mun bravuuriaine. Nyt sai kadmiumia (muistaakseni ) miettiä jo aika kauan :)

Hotellihuone oli tatamihuone, keskellä huonetta matala pöytä ja jokunen tuoli, joista olivat jalat unohtuneet kokonaan pois- eikä sitten juuri muuta. Yöksi vaan käärittiin kaapista patjat lattialle.. Ihan mielenkiintoinen kokemus kaikkinensa, tosin on sitä ennenkin siskonpedissä lattialla nukuttu. Takana oli pieni keittiösoppi ja parveke, ja siellä oli sitten ihan normaalijalkaisia esineitä.

Atamissa käytiin sitten syömässä ekan kerran oikeassa sushibaarissa. Kiva kokemus ja ruoka oli kyllä erinomaista.. varsinkin tonnikala (maguro). Kyllä noilla oli ehkä hieman perusmuonaa enemmän hintaa (ainakin jos halusi syödä itsensä kylläiseksi), mutta kannatti!

Yksi mielenkiintoinen kohtaaminen tuolla Atamissa oli kun törmäsimme pieneen apinalaumaan keskellä kaupunkia. Menivät jonnekin rinnettä ylös ja me tietty kameroiden kanssa perässä. Jonkun vanhustenkodin takapihalta sitten lopulta ne yhytimme. Oli siinä mummoilla ihmettelemistä, en tosin tiedä, olivatko apinat vai niitä ihmettelevät turistit mielenkiintoisempia...

Pari päivää tuolla Atamissa meni. Aika pieni kaupunki tuo oli, eikä siellä kovin paljoa ollut katsottavaa ainakaan länsimaalaiselle turistille, kaupunki oli selkeästi "suunnattu" japanilaisille. Sitten taas Shinkansenilla kohti Kiotoa. Tässä kuva junasta tulossa Atamin asemalle, mutta matkasta ja Kiotosta sitten seuraavalla kerralla..

Ekaksi neuvo muille expateille sitten kun kotiinlähtö lähestyy: ei välttämättä ole ihan kaikkein fiksuinta järjestää viimeiseksi kuukaudeksi lomia ja muutenkaan jättää kaikkea viime tippaan... Tuppaa aiheutumaan hieman ylimääräistä stressiä, ja aika paljon asioita mitä olisi halunnut tehdä jäi väkisinkin tekemättä..

Mutta nyt asiaan(?): Tavaroiden arvioija tuli niinkuin sovittu, ja yllättäen sai lopputulokseksi 6 kuutiota (kun se oli mun limitti).. Itse arviointi sujui aika nopeasti, mutta sitten se halusi yli puoli tuntia selittää mulle firmastaan ja miten muutto toimii jne. Itse pakkauspäivää piti muuttaa aiemmaksi, koska tavaroiden tullaus Shanghaissa vie 3 työpäivää, ja siihen tarvitaan mun passia. Sovittiin sitten pakkaus tiistaille, mikä ei oikeasti ollut kovin hyvä idea, koska Havaijilta paluu oli edellisenä yönä...

Havaijilta sitten palasin puoleltaöin, aikaero on sama kuin täältä Suomeen (-1vrk), joten olin ihan umpiväsynyt, vaikka oli ehkä muutaman tunnin saanut matkalla nukuttuakin. Kämppäkin oli taas "mukavan" viileä, noin 13 astetta.. Aamulla sitten heräsin neljän aikaan, pakkaajien oli tarkoitus tulla klo 10. Mulla ei ollut oikeastaan mitään etukäteen pakattu (tai lajiteltu..), joten piti sitten aika nopealla tahdilla aloittaa hommia. Tosin aamukahvi ( ja varsinkin pikainen tiedontasaus mailien suhteen..) vei pari tuntia, joten kello taisi olla jotain kuusi, ennenkuin varsinaisesti aloitin. Ihan hyvin homma kuitenkin sujui kaiken kaikkiaan, ainoastaan muutama pikku moka tuli tavaroiden suhteen (tai ainakaan en ole toistaiseksi keksinyt enempää..): yksi pusero, joka mulla oli tarkoitus ottaa matkalaukkuun taisi mennä pakettiin ja sitten kämpästä yksi kalustukseen kuuluva kankainen "ohjaajantuoli" taisi erehdyksessä myös sujahtaa pakettiin. Pakkaajia oli kolme ja yksi englantia puhuva "päällysmies", joten kaikkia ei pystynyt koko aikaa vahtimaan. Tuli taas ilmi kiinalaista logiikkaakin: mun sohva koostuu kahdesta kappaleesta (ja siis on oranssi), ja sen lisäksi olohuoneessa oli kalustukseen kuuluva sohvakalusto (3 ist+ 2 ist + nojatuoli, tumman harmaita), niin pakkaajat eivät olleet tajunneet, että kun pakataan "tämä yksi sohva, eikä muita" ja osoitetaan oranssia sohvaa, niin se tarkoittaa, että pakataan kuitenkin sohvan molemmat osat... Tosin päällysmies oli kyllä ymmärtänyt oikein. Ehkä se on tuo koulutuksen ero sitten. Tosin päällysmieskään ei löytänyt (kiinalaisesta!) kartasta Australiaa, ennenkuin osoitin sen hänelle (..eikä sen jälkeen Uutta-Seelantia..). Juteltiin jotain Suomesta ja yliopisto-opiskelusta, ja se selitti, että aiemmin monet kiinalaiset opiskeli Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, mutta nykyään paljon myös Suomessa ja yleensäkin Euroopassa..

Tullaus hoidettaisiin Hangzhoussa, joten sitä varten ovelle ilmestyi pakkauksen loppuvaiheessa tyttö, jonka kanssa mun pitäisi sitten mennä tullissa käymään. Pakkaus oli vielä kesken ja lounasaikakin jo menossa, ja lisäksi mun pitäisi käydä tsekkaamassa hotelliin (niin kauan kun mulla vielä oli passi) ennen tulliin menoa, joten sovittiin että parin tunnin päästä mentäisiin.

Seuraava episodi sitten oli saada muuttomiehet portista ulos.. Vartijan eivät päästäneet niitä pois, ennenkuin niillä oli jokin lappu management officesta, johon tarvittiin mun allekirjoitus ja lukuisia soittoja ympäriinsä land lordille yms. Halusivat jotenkin varmistaa, että kaikki velvoitteet on hoidettu jne. Reipas puoli tuntia tuohonkin upposi. Totesin jo tässä vaiheessa, että tulliin ei kyllä päästä sovitussa ajassa ja laitoin viestiä, että siirretään vielä puoli tuntia.

Sitten mun piti syödä ja käydä pikaisesti kangasmarkkinoilla (tai siellä räätälillä) hakemassa housut. Kankaat oli olleet siellä koko Havaijin reissun ajan, mutta niin vain oli, ettei nappeja oltu vielä ehditty ommella... ja itse asiassa räätälillä ei niitä edes ollut, vaan se säntäsi jonnekin muualle niitä hankkimaan. Taas kului aikaa.. Hyvät housut kuitenkin tuli.

Sitten hotellille ja check-in ja taksilla kotiin, jossa "tullausavustaja" jo odotteli. Tullissa kaikki meni ihan sujuvasti, samassa paikassa oltiin käyty jo tänne tullessa. Sielta lähtiessä tyttä ojensi mulle passin ja työluvan takaisin ja mä ihmettelin sille, että tämähän kävi nopeasti... luulin, että näitä tarvitaan kauemmin ja munhan ei olisi tarvinnut sitä hotellin tsekkausta tehdä sitten ennen tänne tuloa. Tyttö pahoitteli asiaa..

Seuraavana päivänä sitten tosin kävi ilmi, että kyllä passia ja työlupaa vielä tarvitaan "laivausta" varten Sanghaissa.. Piti laittaa ne sitten expressinä menemään Shanghaihin, toivottavasti ehtivät takaisin, ennenkuin mun pitää lähteä (kyllä niiden nyt viikonlopun aikana olisi pitänyt tulla takaisin, maanantaina sitten töissä näkee..).

Pakkauspäivänä illalla vielä pakkailin loput tavarat kasseihin ja "muutin" hotelliin. Kylmässä kämpässä ei oikein pärjää ilman peittoja & muuta rekvisiittaa... Hotellissa olin kahdeksalta ja niin umpi väsynyt, etten edes laukkuja avannut, vaan painuin suoraan nukkumaan. Itseasiassa pelkäsin jossain vaiheessa kävellessäni, että nukahdan väkisin kesken kaiken. Olisi siinä taas ollut kiinalaisilla ihmettelemistä kadulla nukkuvasta länkkäristä.

Keskiviikko oli sitten jo hieman helpompi.. Tosin heräsin kyllä taas jo neljältä, mutta siinähän oli sitten aamulla hyvää aikaa purkaa laukkuja ja tsekata, että mitä kaikkea sieltä löytyykään.. Hotellin aamiainen alkoi tosin vasta kuudelta, joten siihen mennessä oli jo aika nälkä...

Töissä oli farewell-lounas. OIin saanut vaihdettua paikan toiseksi kuin missä se meillä yleensä on ollut (mereneläviin erikoistunut paikka, noita mereneläviä ei kovinkaan monet suomalaiset ihan ykkösenä arvosta..). Nyt mentiin "Simple Diet"iin, ja oli hyvää ruokaa. Töiden jälkeen kuudelta oli kämpän luovutus, minkä kyllä onnistuin jotenkin ihan kokonaan unohtamaan, mutta onneksi soittivat aika pian, eikä töistä sinne ole kovin pitkä matka. Muuten meni hyvin, mutta se yksi kangastuoli oli siis kadonnut, samoin vanha satelliittivastaanotin (sen varmaan se satelliittikorjaaja oli ottanut mukaansa..). Vielä ei ainakaan ole laskua kuulunut..

Perjantaina illalla oli sitten vuorossa iso lähtöillallinen Indian Kitchenissä. Porukkaa oli reilu 50, joten hieman oli järjestelyn kanssa tekemistä. Olisivat halunneet laittaa buffetin, mutta kun monen (mut mukaanlukien..) kokemukset buffetista eivät ole niin hyviä, niin haluttiin tilata listalta... mikä sitten tietenkin aiheuttaa keittiölle ongelmia ja hitautta ruokien tarjoiluun jne. Keräsin sitten etukäteen hieman listaa porukoiden toiveista ja varoittelin kaikkia, että saattaa hieman kestää. Ihan kohtuuhyvin homma kuitenkin toimi (ainakin meidän pöydässä..), toivottavasti kaikilla muillakin. Ja ruoka oli perinteisen hyvää. Tuota intialaista ravintolaa tulee kyllä Tampereella ikävä, ei taida sieltä saada yhtä hyvää.. eikä ainakaan yhtä halvalla, vaikka toi paikka kiinalaisittain aika kallis onkin..

Mukavaa oli nähdä vielä kaikkia, varsinkin "Rosen rouvia" ja lapsia tulee nähtyä harvemmin. Mukana oli muutamia uusia tuttavuuksiakin, joita en ollut aiemmin vielä tavannut. Kiva oli nähdä teitäkin ja saada nimille kasvot! Kyllä koko tätä expattiporukkaa tulee varmasti ikävä..

Eilen oli sitten varsinainen hemmottelupäivä.. Ilmakin oli oikein upea, joten kävelin ekaksi kanavan rantaa hieman pidemmän kautta hakemaan kuvia toimiston läheltä (teetin jokusen sata oikeita kuvia digikuvista..) ja sieltä sitten kasvohoitoon ja sieltä pizzalle ja lopulta illalla vielä jalkahoitoon..

Tänään sunnuntaina olisi suunnitelmissa käväistä elektroniikkamarkkinoilla ja sitten ehkä kaverin seuraksi vielä hiukan shoppailemaan. Toivottavasti mä en löydä mitään.. Tai siis toivottavasti löydän elektroniikkamarkkinoilta pikkukameran halvalla (edellinen hajosi..), mutta en sitten mitään muuta.. ainakaan kovin isoa tai painavaa.. En saanut lennolle kuin 23 kg liput ja mun tavarat on nyt aika tarkaan just sen 23 kg + läppäri ja muuta painavaa sälää vielä käsimatkatavaroissa..

Huomenna maanantaina on töissä vielä yksi lähtölounas jaoksen porukoiden kanssa ja sitten pitää juosta ympäriinsä hoitamassa vielä töihin liittyviä pakollisia byrokratioita ja lopuksi olisi vielä yksi palaverikin iltapäivällä. Illalla sitten kohti Shanghaita ja tiistaina paluulento Suomeen. Nyt mulla on lentoliput Tampereelle asti, Pirkkalassa pitäisi muistaakseni olla joskus viiden aikaan. Katselin säätiedostusta, aika kylmää on luvassa... Kuinkahan siellä oikein tarkenee? Keskiviikkona olisi tarkoitus toipua matkan rasituksista ja ehkä jo muuttaa omaan kotiin ja torstaina sitten ilmottautua pirteänä Tampereella töihin :) Ja siitä se Suomen arki sitten vähitellen alkaa. On se taas varmasti sitten hieman erilaista kuin täällä...

Moni kyseli läksiäisissä ja muutenkin, että meinaanko jatkaa blogin pitoa Suomeen palattuani. Kyllä luultavasti ainakin jollain tapaa (ja ainakin noi matkaraportit pitää tehdä..), mutta luultavasti kirjoitustahti (entisestään) harventuu. Ja varmasti matkustustahtikin harventuu, moni kuittaili mulle läksiäsissä, kun maalailin heille keväthangilla hiihtämisen ihanuutta, että minnes meinaat Spring festifal- ja vappulomilla matkustaa.. Osui ja upposi. Tosin eiköhän tässä viime aikoina ole reissailtu hieman varastoonkin.

Mutta sellaista. Matkaraportit yms. sitten varmaan Suomesta, ellen nyt sitten innostu illalla tai huomenna jotain kirjoittelemaan..

Joulun jälkeen oli viimeinen kiinantunti. Kaksi kirjaa tuli kahlattua läpi vajaassa vuodessa, ja sitä ennen oli puoli vuotta muuta opiskelua toisen opettajan kanssa. Hieman harmittaa, kun oppi niin vähän. Tekisi mieli jotenkin jatkaa Suomessa, edes niin että nykyinen taso säilyisi, mutta toisaalta tiedän olevani niin laiska, etten kuitenkaan jaksa. 

Vuosi vaihtui Japanissa, käytiin Tokiossa, Atamissa, Kiotossa ja Osakassa. Niistä raporttia (ja kuvia) joskus myöhemmin tällä viikolla. Japani on kiva maa, jossa on väenpaljoudesta huolimatta mahdollista olla kohteliaita. Toi väenpaljous kun on kiinalaisten yleisin selitys, jos niiltä kysyy, miksei täällä oteta muita ihmisiä huomioon...

Kävin eilen ostamassa vielä parit housukankaat, jos niistä saisi teetettyä itselle vielä housut. Harmi, ettei muiden suosittelema räätäli ollut paikalla, pitää poiketa kangasmarkkinoilla vielä uudelleen. Ongelmana vaan on, ettei mulla ole enää oikein "vapaita" viikonloppuja kuin vasta ihan lähtöä edeltävä viikonloppu, kaikki muut (siis peräti kaksi..) menee reissatessa, joten täytyy poiketa tuolla joku ruokatunti, ja toivoa, että osuisi kohdalle.

Havaijin matkakin on nyt sitten varattu. Hieman oli ongelmia hotellien varauksien kanssa, kun netti ei toiminut ja sitten kun lopulta yritettiin Suomesta käsin varausta (soitin kaverille ja se käytteli nettiä..) niin mokoma amerikkalainen sivu ei huolinut mun puhelinnumeroa, ja se oli pakollinen kenttä. Ei se huolinut mitään muutakaan numeroa, jota koitettiin. Lopulta ei auttanut muu kuin soittaa suoraan sinne hotellivarauspalveluun ja tavailla sitten nimiä yms. En tiedä menikö kaikki ihan OK, koska ymmärsin, että niiden pitäisi lähettää vahvistusmeili, eikä sellaista ole vielä tähän päivään asti näkynyt... Mutta mulla on kuitenkin jokin varausnumero, joten eiköhän siellä joku varaus jollain nimellä ole :) Havaijille lähtö olisi ensi lauantaina, ja tarkoitus olisi mennä bussilla Shanghain lentokentälle.

Tänään puoli 12 pitäisi tulla mies Shanghaista tsekkaamaan mun kamat, mitä pitää pakata ja kuinka paljon sitä on. Eipä mulla ihan kauheesti muuten ole, mutta yksi iso divaanisohva.. Varsinainen pakkaus olisi sitten viimeisellä viikolla ennen lähtöä, toivottavasti mahdollisimman lähellä viikonloppua, ettei tarvitsisi kovin kauaa hotellissa asustella.

Sellaista tällä kertaa, nyt pitää lähteä töihin..

Tässä joulun kunniaksi muutama joulutähti reilun vuoden takaiselta Sanyan reissulta.

Jouluaatto on jo täällä ehtoopuolella, kun tätä kirjoittelen. Päivä on kulunut "perinteisesti" kinkkua (tilattiin työporukalla Holiday Inn -hotellista perinteistä suomalaista kinkkua, ja on oikein hyvää! Kiitos vaan kaikille tuon järjestelyyn osallistuneille!) ja suklaata vuorotellen syöden ja telkkaria katsellen. Sen verran piti ulkona käydä, että kävin ostamassa perunoita, jotta sain tehtyä perunamuusia. Juuri kun olin saanut perunat pussiin ja olin punnituttamassa niitä, tuli paikalle yksi työkaveri, joka kysyi, että teenkö minä ruokaa.. "Ei kun ostan näitä vaan huvin vuoksi.." Hyi mua.. Onkohan mulla pinna ollut viime aikoina yleisesti kireällä vai onkohan tämä jokin "Irtaudu Kiinasta"-vaihe, en tiedä, mutta olen tällä viikolla pariin otteeseen menettänyt hermoni kiinalaisten kanssa.. Enkä kyllä ole yleisestikkään tainnut ikinä olla kovin kärsivällinen vastaamaan itsestään selviin kysymyksiin...

Toinen aikaisemmista tapauksista oli mäkkärissä, aika kuvaava episodi.. olin iltasella liikenteessä ja oli nälkä. Olin kyllä kotiin menossa ja mietin, että käviskö hampurilaisella vai meniskö kotiin ja söisi voileivän. Mäkkäri kuitenkin voitti, ja se oli melkein tyhjä. Kahdella tiskillä oli myyjä, ja vain toisella asiakas. Just kun saavuin vapaalle tiskille, häippäsi sen myyjä jonnekin takavasemmalle hyllyjä järjestelemään, ja naapurin pomosmies palveli asiakkaan kaikessa rauhassa ja sitten poistui jonnekin, samalla kun toinen myyjä tuli takaisin ja otti mun takaa kurvaavan kiinalaisen palveltavaksi. Siinä kohtaa kiinalainen sana "vihainen" (joka suoraan käännettynä on jotakuinkin "synnyttää höyryä") kuvasi mun tuntemuksia aika hyvin. Vähän aikaa aikaa siinä puhisin ja mietin että mitä tehdä, ja päätin sitten, että oikeastaan voileipä kotona on ihan hyvä ja terveellinen vaihtoehto. Tosin pahempi rangaistus olisi tainnut olla se, että olisin jäänyt, ja myyjän olisi lopulta ollut uskaltauduttava palvelemaan kiukkuista länkkäriä. Tai vielä pahempi, nostaa asiasta meteli, ja vaatia päällikköä paikalle. Tai jos ei olisi ollut (taas kerran) heti aluksi niin ällistynyt moisesta, niin olisi heti pitänyt vaatia palvelua ennen sitä kiilaajaa.

Mutta on viikolla ollut onnistumisiakin:) Kaverin kanssa hankittiin räätäliltä villakangastakit, ja hyvät tuli. Mun takki tuli maksamaan n. 150 (kangas) + 230 (teko+vuorikangas,napit yms.), eli yhteensä 380 RMB, eli euroissa n.38. Ei ollenkaan paha. Ensi torstaina on sitten totuuden hetki jakkupuvun kanssa, silloin pitäisi mennä sovittamaan. Sen hankin eri räätäliltä (töitten läheltä). Tilauksessa on jakku, hame ja housut, kaikki ihan perusmallisia. Minä kun en erityisesti ole mitään jakkupukutyyppiä, niin noita olisi sitten tarkoitus pystyä käyttämään monta vuotta.

Ja toinen hyvä juttu viikolla oli, että kun kävin kuntosalilla, ja taas kävelin&juoksin juoksumatolla, niin polvi ei tullut enään kauhean kipeäksi.. Ehkä se jopa siitä parantuu joskus lopulta kokonaan. Olen jo hieman ehtinyt surra, että pystynkö enää pelaamaan ollenkaan lentopalloa, jos se ei tuosta tokene.

Ensi viikolla on mun viimeinen kiinantunti. Toka kirja on läpikäyty, ja viime tunnilla jo hieman kertasimme kirjan alkupäätä. Mä en muistanut yhtään mitään vanhoja juttuja, eikä tilannetta juuri auttanut se, että mulla oli melkoinen päänsärky, joten en muutenkaan tajunnut mitään.. Nyt olisi sitten tarkoitus kerrata loput kirjasta. Täytyy yrittää hieman viimeiseksi tunniksi tsempata, ettei jää ihan huonot muistot. Jos vaikka jo huomenna alottaisi lukemaan :) 

Japanin matkan suhteen on vieläkin muutama "ongelmayö". Haluaisimme mennä jonnekin Fuji-vuoren lähettyville (siellä on myös niitä kuumia lähteitä), mutta valitettavasti Japanissakin on uutena vuotena lomaa, joka tarkoittaa sitä, että kaikki majapaikat ovat joko täynnä tai sitten kiinni. Ja Tokiolaisille tuo Fuji-vuoren ympäristö on suosittu lomanviettopaikka. No, jos ei muu auta, niin Tokiosta luulisi löytyvän huone muutamaksi lisäyöksi...

Havaijin matkaakin olen vielä suunnitellut. Toiveena olisi mennä viikoksi Big Islandille, mutta koska järjestelyt ovat "hieman" viime tipassa, niin katsotaan lutviutuuko. Lennot pyysin varaamaan perjantaina, mutta en ole saanut niistä vielä vahvistusta. Ja sitten pitäisi löytää hotelli :) Tai kyllähän hotelleja löytyy, mutta kun en haluaisi maksaa ihan tolkuttomasti...  Toiveena olisi päästä ainakin ratsastusretkelle, tulivuoripuistoon patikoimaan ja valaankatseluretkelle.. :)  Havaiji (ja siis erityisesti iso saari) on ollut mun yhtenä unelmana siitä lähtien, kun joskus pienenä luin (ja no, okei, monta kertaa myös myöhemmin..) tyttökirjan "Pami-tytön paratiisi", joka sijoittui maatilalle siellä :) Siis erittäin pätevä syy haluta matkustaa jonnekin! Mutta katsotaan nyt, tuleeko siitä mitään. Jos ei onnistu, niin sitten "täytyy" varmaan tulla Suomeen vähän aikaisemmin, ja pitää loma siellä..

Jonkin verran ruskaa, jotkut puut olivat tiputtaneet kaikki lehdet ja jotkut taas olivat täysin vihreitä (ja ovat koko talven). Tuolla takana puussa on ehkä jokin iso linnunpesä (tai sitten se on vaan tuulenpesä), joten ehkä tuolla keväällä ja kesällä on lintujakin. Miljoonan mekastavan kiinalaisen lisäksi..? 

Yritin siirtää tänne myös kuvaa kapeasta kannaksesta, joillaisilla polku välillä kulki, mutta sen siirto ei millään onnistunut, joten luovutin. Mutta tuolla alueella risteili siis paljon polkuja (kivettyjä tietenkin), ja vähän väliä oli pöytäryhmiä tai penkkejä levähtämiseen ja opastauluja. Lisäksi siellä on joitakin teepaikkoja/ravintoloita (kiinalaista ruokaa - tietty), eli kohtalaisen helppo paikka olla kauemminkin. Myös veneellä pääsee ja sitä itseasiassa kiinalaiset suosittelivat kun asiasta oli puhetta, kävellen kun tuo on niin pitkä. No, kiersimme lähes koko alueen ja vielä jonkun verran edestakaisin kulkien, eikä ollut meille liian pitkä. Mutta meillä olikin lenkkarit eikä korkokenkiä :)

Löytyipä sieltä myös puuksi naamioitu antennimasto. Niin naurettavalta kun tuo itsessään näyttääkin, niin pakko myöntää, ettei se ollenkaan pomppaa maisemasta silmille niinkuin tavallinen masto olisi pompannut.

Hieman huonosti tuosta yksityiskohdat erottuu, mutta siinä oli mm. tikapuut valmiina rungon kyljessä, ja ilmeisesti joidenkin oksien kulmaa voitiin säätää (tai ainakin ne tulivat ulos kummallisista rei'istä). Mielenkiintoinen tuttavuus, tosin jo toinen, jonka Hangzhoussa näin, mutta silloin ekalla kerralla en ollut ihan näin lähellä.

Ei kyllä tuntunut yhtään jouluiselta kun tuolla käveli, ilmakin oli kohtuullisen lämmin, noin 10 astetta. Tosin iltaa kohden tuuli voimistui ja muutenkin kylmeni. Mutta taivas oli pilvetön ja oikeastaan ihan sininen ja aurinko paistoi. Mutta oikeasti on vain viikko jouluun. Ja kaksi viikkoa Japanin reissuun (vielä muutamaksi yöksi pitäisi löytää majapaikka..) ja 6 viikkoa "lopulliseen" Suomen paluuseen. Hui!

Sain onneksi tänään tehdyksi yhden ikuisuusprojektin, eli ostin tädille silkkimattoja. Olivat kyllä halpoja, ja hieman mietin, että pitäisikö ostaa itsellekin. Mutta sitten järki voitti, ja päätin, että kun en tarvi, niin en osta.

Satelliitin kanssa takkuaminen jatkuu. Tiistaina tuli korjaaja, joka sääteli lautasta (kunhan kävi ekaksi lainaamassa työkaluja, mulla kun ei ole..) ja vaihtoi kortin ja jopa alkoi toimimaan. Sain vieläpä uuden kaukosäätimenkin, joka (ainakin tähän asti..) on toiminut jokaisella painalluksella. Mutta olohuoneen ilmastointilaite ei toiminut (sitä tarvitaan lämmitykseen) ja sen korjaaja kävi torstaina. Torstai-iltana kun tulen kotiin on sisällä mukavan lämmintä. Lösähdän sohvalle ja avaan telkkarin: "No signal". Ilmeisesti ilmastointilaitteita säätäessä lautanen on mennyt pois paikaltaan tms. Ainakin ilmastoinnin ulkolaitetta lienee jotenkin rukattu, päätellen kylpyhuoneen ikkunanpieliin ilmestyneistä mustista sormenjäljistä. Ilmastointilaite on kylpyhuoneen ikkunan ja parvekkeen, jossa lautanen on, välissä... Ja ilmeisesti korjaaja on viikonlopun jossain, kun sitä ei ole, lupauksista huolimatta, näkynyt. Harmittaa.. ja aika paljon. Yritin itse säätää lautasta johonkin asentoon, mutta en saanut sitä liikkumaan paljoakaan. Kun ei ole niitä työkaluja (tai on hieno töistä saatu Leatherman, mutta siinä ei ole jako- eikä lenkkiavaimia. Selvä puute!). Onneksi toin Suomesta ison kasan lehtiä mukanani ja ostin HongKongista muutaman kirjankin, jotka ovat vielä lukematta..

Joten nyt siis lukemisten pariin. Hyvää Joulun alusaikaa kaikille!

Hongkongissa tuli käytyä muutama viikko sitten. Ei jotenkin tuntunut nyt niin hienolta kuin viimeksi.. Länkkäriruokaa kuitenkin tuli syötyä, ja se oli kyllä hyvää :) Shoppailussa olin surkea amatööri, luottokorttirajat saivat pysyä ihan rauhassa. En oikeasti ostanut juuri mitään, muutamia leluja joululahjoiksi ja lentopallon  itselle.. Kävimme myös Ocean Parkissa, mutta meille osui hieman huono päivä, jollain kouluketjulla oli 100-v synttärit, ja niiden kunniaksi koululaiset olivat päässeet huvipuistoon.. Maisemat olivat kyllä hienot, mutta väkeä oli ihan liikaa, ja kaikkiin laitteisiin oli niin hervoton jono, ettei viitsinyt mennä. Lisäksi jo ohi mennyt flunssa palasi, ilmeisesti vilustuin jossain sisällä. Ilmastointi oli joka paikassa niin kylmällä, ettei meinannut tarjeta. Ulkona kyllä riitti vielä lämmintä.

Sitten Honkongin jälkeen olikin parin viikon reissu Suomeen. Taaskin siellä oli ohutta ja läpinäkyvää ilmaa.. Kun lähdin Hangzhousta niin satoi kaatamalla, ja sama jatkui Suomessa. Olin ottanut kaikenlaista toppa- ja villavarustusta mukaani, että tarkenisin, mutta ne oli tarpeettomia. Ihmiset valittivat, että kun koko aika on niin pimeetä ja synkkää, mutta jotenkin se ei musta tuntunut siltä - sitten kun olin ekana aamuna toipunut siitä järkytyksestä, että kello on kahdeksan ja ulkona on vielä pimeetä. Kai sitä jotenkin sitten asennoitu niin, että täällä kuuluukin olla pimeetä..Ja vaikka paljon satoikin, niin välillä oli parempiakin kelejä. Tosin jos olisin saanut päättää, niin siellä olisi ollut lunta ja pikkupakkanen.. Mutta tuollaista keliä taidetaan joutua etelä-Suomessa odottamaan joulun yli. No, toivottavasti sitten helmikuussa on lunta.. ja ainoastaan pikkupakkanen, että mäkin tarkenen.

Ratsastamassakin kävin. Olipahan kivaa, varsinkin kun opettajana sattui olemaan tuttu, joka antoi mulle kunnon (=reippaan) hevosen. Tuli kyllä hirveä hiki tunnilla, ja totesin, että ratsastuslihakset ovat sulaneet täysin pois (.. ja läskiä tilalle ..). Vielä nytkin, yli viikko ratsastuksen jälkeen, reisissä tuntuu, että jotain outoa on tehty. Hevonenkin yritti pari kertaa karata, mutta onneksi sen suhteen oli vielä tatsi jäljellä, ettei siinä mitään sen kummempaa tapahtunut. Paitsi että reisi hieman kramppasi jälkimmäisen yrityksen jälkeen. Mutta hevonen oli kuulemma onnistunut viime aikoina pudottelemaan ratsastajia, kun on äkkiä singahtanut jonnekin. Mä kuitenkin ratsastan paljon mielummin tuollaisella, kuin jollain umpilaiskalla kaakilla, jota ei meinaa saada edes liikkeelle. 

Paluumatkassa olikin sitten hieman ongelmia.. Mulla oli lennot varattu Pirkkalasta, ja tiistaina sitten (melkein) hyvissä ajoin olin kentällä tsekkaamassa. Tiskillä täti alkoi ihmettelemään, Pirkkala-Hki oli OK, mutta Shanghain lento oli varattukin vasta seuraavalle päivälle (vaikka lipuissa lukikin tiistai). Itse asiassa tiistaina ei edes lähde Shangaihin mitään lentoa... Oli sattunut lentoja varaavalle matkatoimistolle pieni kämmi. No, onneksi ei siinä kuitenkaan sen kummempaa ollut, todettiin, että mennään sitten keskiviikkona ja Helsinkiin lennon sai siirrettyä sille päivälle ongelmitta (=lisäkustannuksitta). Yksi päivä vaan meni hieman hukkaan. Mutta onneksi oli lento Pirkkalasta, jos olisin ollut Helsingin kentällä, kun toi olisi huomattu, niin olisi voinut harmittaa kohtalaisen paljon.

Sohvakin on jo saatu. Homma meni yllättävän kivuttomasti.. Toimitus oli alunperin sovittu lauantaiksi, mutta torstaina (kun juuri olin päässyt toimistolle reissultani) soi puhelin, ja joku nainen sanoo"Wei, ni hao" jne. Päättelen, että väärä numero.. Pian puhelin soi kuitenkin uudelleen, tällä kertaa mies huutelee "Wei, ni hao"ta. Sitten tunnistan sanan "sofa"..apua, joku soittaa sohvasta.. kiikutan puhelimen yhdelle kiinalaiselle, ja kysyn, että mistä mahtaa olla kyse. "Haluaisivat tuoda sohvan tänään neljältä." Mulla oli kotona kaikki matkatavarat leväällään ja olohuoneessa pitäisi tehdä järjestelyjä, ennenkuin sohva sinne mahtuu, ei kyllä käy.. Lopulta sovittiin, että tuovat sohvan sitten perjantaina puoli yhdeksän, lauantaina on kuulemma "muita kiireitä". Tulevatkin sitten perjantaina hieman ennen yhdeksää, ruuvaavat jalat kiinni ja ottavat lopun maksun. Ja kuljetuksestakin piti maksaa (tästä ei ollut mitään puhetta ostaessa..). Mutta kaikenkaikkiaa meni aika hyvin, ja sohvakin oli sellainen kuin piti. Tosin nyt mulla on sitten olohuone täynnä sohvia, siellä kun oli ennestään jo 2- ja 3-istuttavat ja nojatuoli.. Olisi monta paikkaa valittavana, mistä katsella telkkaria. Jos se vaan toimisi.. Satelliitti ei nimittäin taaskaan toimi. Edellisen postauksen jälkeen se taas pari päivää toimi... Hämärä vekotin.

Hangzhoussa on kylmä! Nyt on ulkona vain n. 7 astetta ja aika kylmä tuuli. Tampereella on suunnilleen saman verran. Mutta siellä on sentään sisällä lämmintä, täällä ei. Ja varsinkin, kun olohuoneen ilmastointilaite on rikki, sulake napsahtaa samantien pois päältä, kun sen käynnistää.. Onneksi muualla toimii, ja mulla on pari lämpöpatteriakin.

Tänään onkin aika paljon ohjelmaa tiedossa. Nyt aluksi ajattelin mennä kangasmarkkinoille ja sieltä sitten suunnittelemaan meidän Japanin matkaa (hotellit pitäisi varata..) ja lopuksi vielä syntymäpäiväkutsuille. Ja luvassa on kait lisäksi joululauluja, kivaa.